impedanssimukaisuuden

Impedanssimukaisuus, suomeksi myös impedanssisovitus, on sähkötekniikan periaate, jonka mukaan kahden peräkkäisen komponentin tai piirin välinen impedanssi sovitetaan yhteen. Tavoitteena on maksimoida tehonsiirto tai minimoida heijastukset signaalireitillä. Impedanssi on yleisnimitys vastukselle, induktanssille ja kapasitanssille, jotka yhdessä vaikuttavat virtapiirin toimintaan vaihtovirralla.

Kun kahden piirin impedanssit ovat toistensa konjugaatteja, sanotaan niiden olevan impedanssimukaiset. Esimerkiksi radiotaajuuspiireissä ja audiosignaalin siirrossa impedanssisovitusta käytetään yleisesti. Jos lähtöpiirin impedanssi ei ole mukainen tulopiirin impedanssin kanssa, osa signaalitehosta heijastuu takaisin lähtöpiiriin, mikä heikentää signaalin kulkua ja voi aiheuttaa häiriöitä.

Tyypillisiä impedanssisovitukseen käytettäviä komponentteja ovat muuntajat, induktorit ja kondensaattorit. Niitä voidaan kytkeä sarjaan tai rinnan lähtö- ja tulopiirien väliin. Optimaalinen impedanssisovitus saavutetaan, kun lähtöpiirin impedanssin Z_lähtö ja tulopiirin impedanssin Z_tulo välillä pätee Z_lähtö = (Z_tulo)*, missä * tarkoittaa kompleksikonjugaattia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että resistiiviset osat ovat samat ja reaktiiviset osat ovat yhtä suuria mutta vastakkaismerkkisiä. Impedanssisovitusta ei aina tarvita kaikissa sovelluksissa, mutta se on kriittinen korkeataajuisissa järjestelmissä ja tehon siirrossa.