radiolähetyksen

Radiolähetyksen käsite tarkoittaa äänen sekä ohjelmasisällön välittämistä radioaalloilla yleisölle. Lähetykset on perinteisesti toteutettu maanpäällisillä lähettimillä, mutta nykyisin tarjolla on myös digitaalisia sekä verkkopohjaisia ratkaisuja. Vastaanotto edellyttää radiovastaanotinta sekä asianmukaista antennijärjestelyä.

Historia ja tekniikka: Radiolähetykset kehittyivät 1900-luvulla, ja yleisradio sekä muut radioverkot alkoivat tarjota ohjelmia laajemmalle yleisölle 1920–1930-luvulla. Analogiset lähetystavat käyttivät muun muassa AM- ja FM-modulaatiota, jotka määrittivät äänentoiston kantaman ja laadun. 2000-luvulla digitaalinen radiolähetys on yleistynyt DAB- ja DAB+-teknologioiden sekä DRM:n myötä. Maanpäälliset terrestriaalilähetykset, satelliittiradio sekä Internet-radio täydentävät toisiaan ja mahdollistavat erilaisia vastaanottotilanteita.

Rooli ja sääntely: Radiolähetyksiä säädellään taajuuksien käytön, oikeuksien ja käytännön turvallisuuden osalta. Suomessa taajuusvaraukset ja lähetysluvat hoitaa Traficom, joka valvoo kenttäolosuhteita, kilpailua sekä teknistä laatua. Radiolähetykset palvelevat yleisöä muun muassa uutisten, musiikin ja kulttuurisisällöjen välittämisessä sekä hätätilanteiden tiedottamisessa. Nykyaikaisessa ympäristössä radiolähetykset voivat toimia rinnakkain perinteisten analogisten järjestelmien, digitaalisten radiokanavien ja verkon yli välitettävien suoratoistopalveluiden kanssa.