Radiolähetykset

Radiolähetykset ovat langattomia tiedonsiirtomenetelmiä, joissa äänisisältö tai data muunnetaan radiotaajuudelle ja lähetetään antennin kautta vastaanotinlaitteille. Lähetyksiä voi vastaanottaa erilaisilla radiovastaanottimilla kotona, autossa tai mobiililaitteissa. Radiolähetyksiä käytetään sekä julkisen palvelun että yksityisten mediatoimijoiden ohjelmien välittämiseen.

Teknisesti radiolähetykset perustuvat modulaatioon ja taajuusalueisiin. Tavallisimmat muodot ovat amplitudimodulaatio (AM) ja taajuusmodulaatio (FM), sekä digitaalisiin radiolähetyksiin kuten DAB+/DAB ja DRM. Useat ohjelmat voivat kulkea samanaikaisesti multiplexing-tekniikan avulla. Digitaalinen radiolähetys antaa usein lisätietoja, kuten RDS-tekstin, ohjelmien otsikoita ja säätietoja. Lähetys ja vastaanotto tapahtuvat taajuuskaistoilla, kuten VHF- tai UHF-alueilla, sekä joissakin maissa MW- tai SW-alueilla.

Regulointi ja spektrinhallinta hoidetaan kansallisella tasolla. Suomessa Traficom myöntää radioluvat ja jakaa taajuuksia ITU:n ohjeiden sekä kansallisten sääntöjen mukaan. Radiolähetyksiä tarjotaan sekä yleisradio- että kaupallisina palveluina.

Historia: Radiolähetykset kehittyivät 1900-luvun alusta lähtien, kun äänilähetysten mahdollistivat varhaiset modulaatiotekniikat. FM-lähetykset yleistyivät 1950–1960-luvuilla. Digitaalinen radio ja nettilähetykset ovat yleistyneet 2000-luvulla. Nykyään radiolähetykset täydentävät internet- ja verkkojakelua.

Käyttökohteet ja tulevaisuus: Radiolähetyksiä käytetään uutis- ja musiikkiohjelmien sekä sää- ja liikennetietojen välittämiseen sekä hätätilanteissa. Tekniikan kehitys keskittyy spektrin tehokkuuden parantamiseen, digitaalisiin lähetystekniikoihin ja mahdollisuuksiin paikallisen kattavuuden parantamiseen sekä entistä joustavamman vastaanoton tarjoamiseen.