päättejä

Päätteet, tai päättejä, ovat sanan loppuun lisättyjä morfeemeja, jotka ilmaisevat kieliopillisia suhteita tai muodostavat uusia sanoja. Suomen kieli on agglutinatiivinen, mikä tarkoittaa, että sanoihin voidaan liittää lukuisia päätteitä peräkkäin, jolloin yhdellä juurella voidaan muodostaa monenlaisia muotoja ja merkityksiä.

Päätteitä jaetaan pääasiassa kahteen ryhmään: taivutuspäätteet ja derivatiiviset päätteet. Taivutuspäätteet sitovat sanaan sen kieliopillisen merkityksen, kuten sijamuodon, lukumäärän ja omistussuhteen. Esimerkkeinä talo taipuu muun muassa talossa (inessiivi), talosta (elatiivi) sekä taloon (illatiivi). Nominatiivin monikossa sana on talot, ja omistusmuodot kuten taloni tai talomme osoittavat omistussuhan päätteillä.

Derivatiiviset päätteet taas muuttavat sanan luonnetta tai luokkaa. Esimerkkejä ovat -inen, jolla voidaan muodostaa adjektiiveja: kukkainen, kukka -> kukkainen. Verbin tavoin muodostetaan nominaaleja -minen-päätteellä, esimerkiksi kirjoittaa -> kirjoittaminen (verbin nimenmuodostus). Agenttimuodot voivat syntyä -ija/-jä -päätteillä, kuten opettaja (opettaa-verbin agentti). Lisäksi -tta/-tto sekä -ja/-jä voivat luoda erilaisia sana- ja merkityskokonaisuuksia.

Päätteiden käyttö noudattaa tiettyä järjestystä: derivatiiviset päätteet lisätään usein juureen ennen taivutuspäätteitä, ja taivutuspäätteet heijastavat sanaa sen kieliopilliseen kontekstiin. Tämä rakenteellinen kerrostuneisuus mahdollistaa sekä monimutkaisten taivutusmuotojen että uusien sanojen luomisen ilman kappaleiden erillistä rekonstituointia.