pääteyhdistelmien

Pääteyhdistelmä tarkoittaa sanan vartaloon liitettyjen liitteiden yhteenloppua, jolla ilmaistaan kielen morfologisia kategorioita kuten sanaa, lukua, sijaintia ja omistusta sekä mahdollisesti sanan derivaatio. Suomen kielessä sanat muodostuvat tavallisesti vartalosta, johon lisätään peräkkäin sekä derivatiivisia päätteitä että taivutuspäätteitä.

Tyypillisesti pääteyhdistelmät noudattavat tiettyä järjestystä. Ensin voivat tulla derivatiiviset päätteet, jotka muuttavat sanan luonnetta tai sanaluokkaa (esimerkiksi adjektiiviksi tai nominaaliksi). Tämän jälkeen lisätään taivutuspäätteitä, jotka merkitsevät lukua, sijamuotoa ja omistusta. Äänneasuunnilla ja konsonanttimuutoksilla (esimerkiksi vokaaliharmoniassa tai sanan sisäisissä äänteissä tapahtuvilla sopeutumisilla) on usein vaikutusta siihen, miltä päätteet näyttävät kirjoitettuna.

Esimerkkitapauksia. Sana talo saa inessiivin muodon talossa (talo +ssa). Kun siihen lisätään omistus, muodostuu talossani (talo +ssa +ni). Sana kirja voi taipua esimerkiksi kirjaa (partitiivi) tai kirjassa (inessive). Illatiivina sanoihin kuten taloon lisätään -on: taloon. Nämä esimerkit osoittavat, miten pääteyhdistelmät kootaan ja miten ne vaikuttavat sanan merkitykseen.

Pääteyhdistelmiä tarkastellaan kielentutkimuksessa, kielioppaiden kuvaamassa morfologisessa järjestyksessä sekä kieltenopetuksessa ja luonnollisen kielen käsittelyssä. Ne auttavat ymmärtämään, miten suomi ilmaisee erilaisia merkityksiä tiiviisti liitteiden avulla.