päästölajit

Päästölajit ovat niitä aineita tai yhdisteitä, joita syntyy ja pääsee ympäristöön erilaisista prosesseista ja toiminnoista, kuten poltosta, teollisuudesta tai maataloudesta. Päästölajien käsite on keskeinen ilman- ja vesistöjen tilan seurannassa sekä ympäristöpolitiikassa, jossa päästöjä mitataan, luokitellaan ja pyritään vähentämään niitä.

Yleisimmät ilman päästölajit ovat hiilidioksidi (CO2), hiilimonoksidi (CO), typen oksidit (NOx), rikkidioksidi (SO2), haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) sekä hiukkaset, kuten PM2.5 ja PM10. Ammoniakki (NH3) on myös tärkeä päästö erityisesti maataloudesta. Päästöjä tarkastellaan myös tekijöinä, kuten raskasmetallit (esim. Hg, Pb, Cd) ja jotkin orgaaniset haitta-aineet (kuten dioksiinit ja PCB-yhdisteet) tietyissä sovelluksissa.

Päästöjen luokittelu vaihtelee käyttötarkoituksen mukaan. Sektoroidussa tarkastelussa puhutaan usein päästöistä energian tuotannosta ja lämmityksestä, liikenteestä, teollisuudesta sekä maataloudesta. Päästölajien määrät ilmoitetaan tai arvioidaan osana päästöinventaarioita, jotka palvelevat sekä ilmastopolitiikkaa että ilmanlaadun hallintaa. Arvoluvut esitetään usein vuositasoisina kokonaismääriä ja yksittäisinä päästölajeittain.

Käytännössä päästöinventaarioihin kerätään aineistoa mittauksista, päästögraafien ja päästökerrointen avulla, ja tiedot käytetään suunnittelussa sekä sääntelytoimenpiteissä sekä kansallisessa että EU-tason kontekstissa.