pääomainstrumentit

Pääomainstrumentit tarkoittaa musiikkihenkilön ensisijaista soittinta, jota käytetään pääosassa hänen työssään ja jossa hänellä on suurin tekninen sekä ilmaisullinen osaaminen. Pääinstrumentti määrittää muusikon ammatti-identiteetin, repertoaarin ydinkohdan sekä harjoittelun painopisteen. Sana viittaa sekä yksittäisen artistin valintaan että laajemmissa töissä ja koulutuksessa käytettyyn terminologiaan.

Valinta ja rooli. Pääinstrumentin valintaan vaikuttavat tekijät kuten luonnollinen taipuvuus, motoriset taidot, genren vaatimukset sekä opiskelu- ja uratavoitteet. Esiintymis- ja opetustilanteissa pääinstrumentin rooli on usein melodian johtamisen, sooloamisen tai laajan harmonian tukemisen kannalta keskeinen. Pääinstrumentti määrittelee myös harjoittelun ohjelmoinnin, teknisen kehityksen sekä esityksen tyylillisen ilmeen.

Esimerkkejä instrumenttiryhmistä. Klassisen musiikin kontekstissa pääinstrumentteja ovat esimerkiksi viulu, alttoviulu, sellon, kontrabasson sekä koskettimet kuten piano. Pop- ja rock-yhtyeissä yleisiä pääinstrumentteja ovat kitara, kosketinsoitin, basso sekä rummut. Jazzissa pääinstrumentteja voivat olla saksofoni, trumpetti tai piano, jotka kantavat usein improvisaation ja johtavan linjan tehtäviä. Eri kulttuureissa ja genrerajoihin liittyy lisäksi omia pääinstrumenttiperinteitään.

Monipuolisuus ja vaihtelu. Monilla muusikoilla on useita hallittuja instrumentteja, mutta heillä on silti yksi pääinstrumentti, jonka varaan suurin osa ohjelmasta rakentuu. Pääinstrumentin vaihtaminen on mahdollinen, mutta se muokkaa usein artistin identiteettiä ja repertoaaria.