pääkaasun

Pääkaasu, tai pääkaasunverkko, tarkoittaa suurimittakaavaista kaasujärjestelmän pääjohtokanavaa, joka kuljettaa kaasua siirtoverkosta alueellisiin jakeluverkkoihin ja lopulta asiakkaille. Se muodostaa kaasujärjestelmän korkeapaine- tai siirtovaiheen ja vastaa kaasun toimituksesta pitkillä matkoilla sekä alueellisessa tasapainon ylläpitämisestä. Pääkaasu toimii usein virittäjänä ja paineenhallintakanavana, jonka kautta kaasut pysyvät toimitusvarmina ja sovitun paineen puitteissa.

Rakenteeltaan pääkaasu käsittää suurikokoiset putkiston osat, joita yleensä rakennetaan maahan sijoitettuna. Ainemateriaaleina käytetään pääosin terästä tai teräksisiä putkia pitkän aikavälin kestävyyden ja paineenkestävyyden vuoksi; joillakin alueilla ja jakeluverkkojen yhteyksissä voidaan hyödyntää polyeteeniä (HDPE) pienemmissä siirtoyhteyksissä. Putket ovat suojattuja syöpymiselta ja niiden ympäryslinjaukset sekä venttiilit, mittausasemat ja säädösvälineet sijaitsevat säännöllisesti tietyillä alueilla.

Toiminnan kannalta pääkaasun tehtäviin kuuluu paineen ja virtaaman ylläpito, vika- ja tueksi käytettävät erottimet sekä mahdollisuus sulkea tai erottaa kaasuosia turvallisuussyistä tai huoltotöiden ajaksi. Kaasun hajutuste, vuotokoetta, valvontaa ja kunnossapitoa säätelevät tiukat standardit ja turvallisuusmääräykset sekä riippumattomat viranomaiset ja energiayhtiöt.

Terminologia ja säätely: Suomessa ja muissa Pohjoismaissa pääkaasun käsitteet liittyvät usein kaasun siirtoputkistoihin ja jakeluverkon johtokaistoihin. Pääkaasun ylläpito sekä uusien yhteyksien rakentaminen kuuluvat kaasualan infrastruktuurin suunnittelun ja ylläpidon piiriin, jossa tilaajat ja operaattorit noudattavat kansallisia standardeja ja valvontaa.