pyörimisnopeusmittareita

Pyörimisnopeusmittareita ovat laitteet, jotka mittaavat kappaleen pyörimisnopeuden, tavallisesti kierroksina minuutissa (rpm) tai radioina sekunnissa (rad/s). Niitä käytetään laajasti erilaisissa sovelluksissa, kuten autojen mittaristoissa, teollisuuslaitteissa, moottoreissa, generaattoreissa ja jäähdytyksen tai pakokaasujen hallinnassa.

Mittausperiaatteen mukaan pyörimisnopeusmittareita voidaan jakaa kosketuksellisiin ja ei-kosketuksellisiin sekä lisäksi erilaisiin signaalilähteisiin perustuvia aloihin. Kosketuksellinen mittaus käyttää kosketusta pyörivään osaan, jolloin pyörimisnopeus havaitaan suoraan mekanisella tai sähkömekaanisella tavalla. Ei-kosketuksellinen mittaus perustuu pulssien lukemiseen etäisyydestä esimerkiksi optisesti, magneettisesti tai muiden ilmiöiden avulla; optiset tachometrit käyttävät heijastavaa merkkiä ja valonlähdettä, kun taas magneettiset ja Hall-efektiä hyödyntävät sensorit seuraavat magneettikentän muutoksia. Tachogeneraattorit tuottavat tasasignaalia, jonka jännite on suhteessa pyörimisnopeuteen. Enkodersistenkyllä voidaan saada korkea tarkkuus ja suuret resoluutiot pienillä pulssimäärillä per kierros.

Käyttö ja vasteaika sekä mittausarvojen esitystapa vaihtelevat: yleisin yksikkö on rpm, mutta joissain sovelluksissa käytetään rad/s tai rps. Laitteet voivat tarjota analogisia tai digitaalisiä lukemia, ja ne voivat olla erillisiä mittareita tai integroituna osana ohjausjärjestelmiä. Kalibrointi, mittausalue, herkkyys ja ympäristötekijät vaikuttavat tuloksiin, kun lämpötila, tärinä ja sähkömagneettiset häiriöt otetaan huomioon.

Lisäluettavaa: pyörimisnopeusanturit, enkooderit, tachogeneraattorit, Hall-efektisensorit.