pyrolisaation

Pyrolisaatio, eli pyrolyysi, on orgaanisten aineiden hapettomassa tai hyvin vähähappisessa tilassa tapahtuva lämpötilahoito, jossa kemiallinen hajoaminen johtaa kiinteän, nestemäisen ja kaasumaisten tuotosten muodostumiseen. Prosessi on endotherminen ja vaatii energian syöttöä lämpötilan ylläpitämiseksi.

Prosessin tyypit ja lämpötilat riippuvat kuormitusaikasta ja -nopeudesta. Hidas pyrolyysi tapahtuu matalammissa lämpötiloissa ja pitkän ajan kuluessa, mikä suosii kiinteän jäännöksen, kuten biocharin, muodostumista. Nopea ja nopeammin etenevä pyrolyysi käyttää korkeampia lämpötiloja ja nopeaa lämmönnousua, jolloin nestemäinen biomassöljy ja kaasut syntyvät suuremmassa määrin. Yleisiä lämpötilavaihteluita ovat noin 350–700 °C. Hapettomuusolosuhteiden ollessa minimaalinen tuloksena on kiinteän hiilen, bioöljyn ja kaasujen muodostumisratkaisu, usein kutsuttu syngasiksi (syntetisaattori- tai ilmapainekaasut).

Tuotteet ja sovellukset sekä ympäristövaikutukset vaihtelevat ruokinnasta ja käsittelystä riippuen. Biochariksi kutsuttua kiinteää hiiltä voidaan käyttää maaperän parantamiseen ja hiilen sitomiseen, mikä voi tukea ilmastonmuutoksen hillintää. Bioöljy sekä kevyet kaasut soveltuvat polttoaineiksi tai kemikaalien lähteiksi, niiden jälkikäsittelyn mukaan. Pyrolyysiä hyödynnetään laajasti biomassan ja jätteen käsittelyssä sekä energiantuotannossa, ja sitä tarkastellaan yhä useammin osana kiertotalouden ratkaisuja. Prosessin taloudelliset ja ympäristövaikutukset riippuvat alkuperäisestä materiaalista, energianlähteistä sekä tekniikan toteutuksesta.