puutarhataiteen

Puutarhataide on puutarhojen suunnittelun ja esittämisen taiteellinen ulottuvuus. Se yhdistää maisema-arkkitehtuurin, hortikulttuurin, veistotaiteen ja arkkitehtuurin elementtejä luodakseen tiloja, jotka ovat esteettisesti miellyttäviä, toiminnallisia ja ympäristön sekä ilmaston huomioon ottavia kestävän kehityksen periaatteita noudattavia.

Toteutus sisältää konseptoinnin, tilallisen suunnittelun ja kasvien sekä materiaalien valinnan sekä tilojen rytmin ja kokemuksellisen dynamiikan luomisen. Tärkeitä on värien ja tekstuurien yhteensovittaminen, vuodenaikojen vaihtelun huomioiminen sekä veden, valaistuksen ja veistosten integrointi. Suunnittelussa otetaan huomioon maaston topografia, mikroilmasto, maaperä ja vedenpoisto sekä tavoitellaan kestäviä, helposti ylläpidettyjä ratkaisuja. Käytännössä puutarhataide on usein monitieteellistä yhteistyötä maisema-arkkitehtien, puutarhureiden, arkkitehtien ja taiteilijoiden välillä.

Historia ja suuntaus: Puutarhataide on kehittynyt lukuisissa kulttuureissa ja aikakausissa. Eurooppalaiset, itämaiset ja pohjoisamerikkalaiset perinteet ovat muokanneet sen ilmaisua. Suomessa ja muualla dansa-alueilla korostuvat luonnonläheisyys, kasvien kotimaisuus sekä tilan ja vuodenaikojen vaihtelujen huomioiminen. Nykyisin puutarhataide painottaa monimuotoisuutta, ekologista puutarhointia sekä ilmastonmuutokseen sopeutuvaa suunnittelua säilyttäen kuitenkin esteettiset ja kokemukselliset arvot.

Sovellukset ja merkitys: Puutarhataidetta näkyy julkisissa parkeissa, yksityisissä pihoissa, kasvitieteellisissä puutarhoissa sekä kulttuurin ja taiteen tiloissa. Se rikastuttaa ympäristöä, tukee hyvinvointia ja toimii sivistys- sekä identiteettikokonaisuutena.

Koulutus ja ammattilaiset: Alan toimijat ovat maisema-arkkitehdit sekä puutarha- ja kasvipuutarhanhoidon ammattilaiset, joiden yhteistyö yhdistää suunnittelun, kasvatuksen ja taiteellisen ilmaisun.