putkimateriaali

Putkimateriaali tarkoittaa putkien valmistuksessa käytettyja materiaaleja, jotka voivat olla metalleja, muoveja, komposiitteja tai keraamisia. Valintaan vaikuttavat kuljetettavan aineen kemiallinen yhteensopivuus, lämpötila, paine, mekaaninen rasitus sekä asennusympäristö.

Metallit ovat pitkäkestoisia ja korkeapaineisiin sekä korkeisiin lämpötiloihin soveltuvia. Yleisimmät ovat teräs (hiiliteräs ja ruostumaton teräs), kupari sekä valurauta ja duktile-valurauta, joita käytetään vedenjakelussa, lämmitysjärjestelmissä ja teollisuudessa. Alumiini on harvinaisempi, mutta joissakin sovelluksissa käytössä. Muovit puolestaan ovat kevyitä ja korroosionkestäviä, ja niiden segmenttejä ovat PVC (UPVC ja CPVC), polyeteenit HDPE/MDPE sekä ristisilloitettu polyeteeni PEX ja PP. FRP- ja muut komposiittiputket sekä keraamiset (esimerkiksi VCP) löytyvät erikoissovelluksista tai vanhemmissa järjestelmissä. Hyödyntämällä eri materiaaleja voidaan saavuttaa hyvä kemiallinen yhteensopivuus, matala tilavuus, alhainen paino ja pitkä käyttöikä.

Valmistus- ja liitäntätavat vaihtelevat materiaalin mukaan. Muoviputket valmistetaan yleensä ekstrodiolla, ja niiden liitännät hoidetaan liimaamalla, mekanisilla liitoksilla tai juottamalla. Metalliputket hitsataan tai juotetaan, ja liitäntöjä voidaan vahvistaa erikoiskohtaisilla tiivisteillä tai liitosmenetelmillä.

Standardit ja testaus nousevat tärkeiksi: EN/ISO/ASTM- standardit, paikalliset rakennus- ja vesihuoltokoodit sekä paine- ja tiiviystestaukset sekä kemiallinen yhteensopivuustestaus.

Käyttökohteet vaihtelevat pottehuollosta ja jätevesi- ja teollisuusprosesseihin sekä lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiin. Putkimateriaalien valintaan vaikuttavat myös kustannukset, asennusvaatimukset, huolto ja käytön aikaiset ympäristötekijät. Ympäristövaikutukset huomioivat kierrätettävyyden sekä vanhojen putkien mahdolliset terveysriskit, kuten lyijy- ja muovien pitojen hallinnan.