pushvahvistukset

Pushvahvistukset ovat digitaalisen todennuksen muoto, jossa käyttäjälle lähetetään rekisteröidylle mobiiliapplikaatiolle tai laitteelle push-ilmoitus. Ilmoitus koetaan vahvistukseksi, jolla käyttäjä hyväksyy tai hylkää tapahtuman, kuten kirjautumisen tai maksun. Vahvistuspyyntö sisältää kontekstitietoja, kuten tapahtuman tyyppi, aika, mahdollinen sijainti ja muut relevantit tiedot.

Toimintaperiaate on yleensä seuraava: palvelin laukaisee push-päivityksen ja käyttäjä näkee pyynnön sovelluksessa. Käyttäjä voi tarkistaa pyynnön tiedot ja hyväksyä tai torjua sen. Hyväksyminen voi edellyttää lisävahvistusta, esimerkiksi biometrisen tunnisteen, PIN-koodin tai sormenjäljen käyttöä. Jos käyttäjä hylkää pyynnön, tapahtuma keskeytyy. Pushvahvistukset korvaavat usein perinteisiä koodien syöttöä ja voivat tukea lisätuen kontekstin avulla.

Edut ovat käyttökokemuksen sujuvuus ja parantunut suojaus perinteisiin salasanoihin ja kertakäyttökoodeihin verrattuna. Ne voivat vähentää phishing-iskujen riskiä ja tarjota käyttäjälle selkeän näkyvyyden siihen, mitä vahvistetaan. Riskeihin kuuluu kuitenkin laitteen tai sovelluksen compromisointi, jolloin hyökkääjä voisi vahvistaa pyynnön. Lisäksi toiminta on riippuvainen verkkoyhteydestä ja push-palvelimista, ja käytännön turvallisuus riippuu sekä sovelluksen että palvelimen toteutuksesta.

Käyttöönotto vaatii mobiilisovelluksen ja palvelinpuolen integraation sekä käyttäjien rekisteröinnin. Usein tarjotaan vaihtoehtoinen vahvistusmenetelmä varmuuskopiona tai palautuskanavana. Teknisesti pushvahvistukset käyttävät yleisiä alustoja kuten APNs ja FCM, eikä niillä välttämättä ole yhtä maailmanlaajuista standardia, vaan toteutus muodostuu palveluntarjoajan omasta ratkaisusta.