puristuskyvyn

Puristuskyky, usein viime kädessä tarkoittaen puristuslujuutta, on aineen tai rakennusmateriaalin kyky kestää puristusta ilman suurta muodonmuutosta tai murtumista. Se on keskeinen ominaisuus rakennus- ja valmistusteollisuudessa, ja sitä käytetään suunnittelussa, laadunvalvonnassa sekä materiaalivalinnoissa.

Puristuskyvyn mittaaminen tapahtuu usein puristuskoetuksella standardoiduissa näytteissä. Yleisiä muodokkaita näytteitä ovat sylinterin muotoiset kappaleet sekä joissakin maissa kuutionmuotoiset näytteet. Latausnopeus ja näytteen kosteus, lämpötila sekä kosteusolosuhteet vaikuttavat tulokseen, joten mittaukset raportoidaan sekä luvuin että kokeen olosuhteineen. Tulokset ilmoitetaan yleensä megapasaleina (MPa) tai paunoina neliölle millimetreille (psi).

Materiaalit ja tekijät vaikuttavat puristuskykyyn paljon. Betonit, kivet ja metallit voivat saavuttaa hyvin erilaisia puristuslujuuksia, ja tulokseen vaikuttavat mikrorakenne, huokoisuus, lämpötila sekä ikääntyminen. Puun kosteus ja kuivaus sekä muovien ikääntyminen voivat merkittävästi muuttaa puristuskykyä. Puristuskyky ei aina ennusta kokonaiskäyttäytymistä kaikissa kuormitustilanteissa, kuten vetolujuutta tai tärinää, eikä se yksin riitä määräämään rakenteen kestävyyttä dynaamisissa olosuhteissa.

Puristuskyky on siten keskeinen, mutta osa kokonaisuutta rakenteiden mitoituksessa ja materiaalivalinnassa. Sen arvoja käytetään yhdessä muiden ominaisuuksien kanssa turvallisen suunnittelun varmistamisessa.