puolimetallinen

Puolimetellinen (engl. semimetal) on termi, jota käytetään kuvaamaan aineita, joiden ominaisuudet sijoittuvat metallin ja ei-metallin väliin. Puolimetalliset aineet eivät käyttäydy täysin metallisesti eivätkä täysin ei-metallisesti, vaan niillä on sekä metallisten että ei-metallisten ominaisuuksien piirteitä.

Yleisiä esimerkkejä ovat jaksollisen järjestelmän metalloidiset alkuaineet, kuten piin, germaniumin, arseenin, antimonin ja tellurin kaltaiset elementit. Luokitukset vaihtelevat kontekstin mukaan, ja joidenkin lähteiden mukaan myös pienempiä poikkeuksia voidaan tulkita puolimetallisiksi riippuen siitä, millä kriteereillä ominaisuuksia arvioidaan.

Ominaisuudet: Puolimetallit joko omaavat tai voivat kehittää elektronegatiivisuutta, joka on metallien ja ei-metallien välimaastossa. Niiden sähköjohtavuus on usein puolijohde- tai metallin kaltaista ja riippuu lämpötilasta sekä epäpuhtauksista. Puolimetallit ovat usein hauraampia kuin normaalit metallit ja niiden oksidit voivat olla sekä happamia että amphoterisia. Niillä on tyypillisesti monipuolinen sidoskäytös ja ne voivat muodostaa erilaisia oksideja.

Käyttökohteet: Puolimetalleja hyödynnetään laajasti puolijohde-teknologiassa, fotoniikassa ja teollisissa sovelluksissa, joissa matalat virrankulut ja kontrolloitava johtavuus ovat hyödyksi. Esimerkkeinä mainittakoon piin ja germaniumin käyttö puolijohteissa sekä borin ja tellurin sovellukset liittyen lasitukseen, elektro- ja termoelectrisiin materiaaleihin.

Terminologia: Suomessa termi puo­limetallinen viittaa usein samaan joukkoon kuin englannin semimetal tai metalloidi. Luokitus varoo yksiselitteistä rajanvetoa, ja termit voivat esiintyä hieman eri tavoin eri tieteenaloilla.