puhetyylins

Puhetyyli on kielitieteellinen termi, joka kuvaa sitä, miten puhuttua kieltä muokataan tilanteen mukaan. Puhetyylin ominaisuudet ilmenevät sanavalinnoissa, lauserakenteissa, äänenpainoissa sekä puheen rytmissä. Puhetyyli syntyy vuorovaikutuksesta, kontekstista ja puhujan tarkoituksesta: sama aihe voidaan käsitellä lukuisilla eri tyyleillä riippuen siitä, onko tilanne epämuodollinen keskustelu vai muodollinen esitys.

Keskeisiä ulottuvuuksia ovat kielen valinnat (sanasto ja ilmaukset), syntaksi (lauseiden pituus ja rakenne), sekä fonetiikka ja rytmi (äänenkorkeus, painotus, intonaatio) sekä retoriset keinot. Puhetyyli voidaan ilmentää sekä sanaston että äänneasujen kautta, ja siihen liittyy usein myös sävy sekä asenne suhteessa kuulijaan. Tämä tekee puhujasta tai puhujien ryhmästä tunnistettavan tavan lukea tilannetta.

Rekisteri ja konteksti määrittävät tyylin paljon: arkinen puhe on epäformaalia ja tuttavallista, neutraali rekisteri on yleisesti informatiivinen, ja virallinen rekisteri sopii hallinnollisiin tai julkisiin esityksiin. Tekniset ja ammatilliset rekisterit käyttävät erikoissanastoa ja tarkkaa ilmaisua, kun taas slangia ja kielikuvia käytetään yleisemmin ryhmäkontekstissa. Puhetyyliin vaikuttavat myös alueelliset ja kulttuuriset erot sekä ikä- ja sosiaalinen tausta.

Tutkimuksessa puhetyyliä analysoidaan muun muassa rekisterianalyysillä ja korpuslingvistiikalla sekä tarkkailemalla puheen rytmiä, intonaatiota ja sanavalintoja. Käytännössä puhetyylin tuntemus auttaa kielenopetuksessa, esiintymisvalmennuksessa sekä viestinnässä esimerkiksi mediassa ja politiikassa.