puhelinkyselyt

Puhelinkyselyt ovat tutkimuksia, joissa haastatellaan vastaajia puhelimitse käyttäen standardoituja kysymyksiä. Niitä sovelletaan markkinatutkimukseen, julkiseen mielipiteeseen sekä sosiaalitieteellisiin tutkimuksiin. Puhelinkyselyt voivat olla live-haastatteluja (CATI) tai automaattisiin puheäänestysjärjestelmiin perustuvia (IVR), usein osana hybridimallia.

Otanta ja kyselyt suunnitellaan siten, että otos on mahdollisimman edustava. Käytettyjä menetelmiä ovat satunnaisnumeroiminen (RDD), luettelo- tai rekisteriapäätöksellä tehtävä otanta sekä kiintiöittäminen. Puhelinverkon kattavuus ja siirto on huomioitava: puhelinnumerot voivat olla sekä kiinteitä että mobiili, ja vastauksia painotetaan vastaamaan väestöpohjaa.

Kyselyt ovat yleensä lyhyitä, usein 5–15 minuuttia, ja niissä käytetään standardoituja kysymyksiä. Haastattelijoita koulutetaan, ja laadunvalvontaa tehdään esimerkiksi kuulustelujen valvonnalla, sekä mahdollisesti nauhoituksilla suostumuksella.

Edut ja haasteet: puhelinkyselyt ovat nopeita ja suhteellisen edullisia, ja ne mahdollistavat tavoittaa mobiililiittyjiä; rajoituksena on pienemmät vasteprosentit ja mahdollinen ei-vastaus- tai peittävyysvirheistä johtuva harha. Pääsy voi rajoittua niihin, joilla on puhelin.

Tietosuoja: tutkimuksissa noudatetaan suostumusta, anonymisointia ja tietojen käsittelyä GDPR:n ja kansallisten säädösten mukaisesti. Henkilötietojen säilyttäminen ja käyttö on rajattu.

Laatu ja kehitys: laadunvarmistukseen kuuluu painotus-, valikoitumis- ja vastausaikojen seuranta sekä painotusten ajantasaisuus. Puhelinkyselyt ovat edelleen keino kerätä nopeasti tietoa, mutta niillä on osaltaan rajoituksia ja vaihtelua vastausprosenteissa, mikä on huomioitava tutkimusdesignissa.