psykoanalyyttisiä

Psykoanalyyttisiä on adjektiivi- ja monikkomuotoinen ilmaus, jota käytetään kuvaamaan psykoanalyysiin liittyviä teorioita, menetelmiä ja ilmiöitä. Suomessa termi esiintyy sekä kliinisessä että akateemisessa keskustelussa, esimerkiksi lauseissa psykoanalyyttisiä teorioita, psykoanalyyttisiä menetelmiä tai psykoanalyyttisiä käsitteitä.

Psykoanalyysi sai alkunsa Sigmund Freudin työstä 1900-luvun alussa ja on sittemmin laajentunut monin tavoin. Keskeisiä käsitteitä ovat tiedostamaton, torjunta, defenssimekanismit sekä lapsuuden ja kiintymyssuhteiden vaikutus myöhempään käyttäytymiseen. Tärkeinä menetelminä ovat tulkinta, vapaasti assosiaatio ja unien tulkinta, joiden tarkoituksena on tuoda esiin tiedostamattomia ristiriitoja. Psykoanalyyttisiä viitekehyksiä ovat perinteinen psykoanalyysi sekä myöhemmin kehittyneet dynaamiset suuntaukset, jotka säilyttävät ydinajatuksia mutta voivat integroida nykyaikaisia tutkimustuloksia.

Käyttökohteita on sekä kliinisessä psykoterapiassa että humanistis-humanistisissa ja kulttuurintutkimuksissa. Klinically sanat “psykoanalyyttisiä hoitomuotoja” viittaavat pitkäkestoiseen, tulkintaan perustuvaan psykoterapian muotoon, kun taas kirjallisuudentutkimuksessa ja kulttuurianalyyseissä psykoanalyyttinen lähestymistapa tarkastelee tiedostamattomia vaikuttimia ja toistuavia symboliikkaa teoksissa ja ilmiöissä.

Kritiikkiä kohtaan psykoanalyyttisiä on arvioitu sekä tieteellisistä kuin käytännöllisistä näkökulmista, ja perinteisiä malleja on haastettu sekä empiirisellä evidenssillä että uusilla, suhteellisesti enemmän suhteutetuilla lähestymistavoilla, kuten relaalisella ja ego-psykologialla. Silti psykoanalyyttisiä käsitteitä käytetään yhä monissa yhteyksissä kuvaamaan tiedostamattoman vaikutusta inhimilliseen käyttäytymiseen.