proteiinitoksiinit

Proteiinitoksiinit ovat toksiineja, jotka ovat proteiinimaisia tai peptideisiä ja joita tuottavat monet eliöt, kuten bakteerit, kasvit ja eläimet. Niillä on usein erittäin pieni vaikuttava annos ja ne voivat kohdistua tarkasti solujen toimintaan tai kudoksiin.

Ne vaikuttavat soluihin monin tavoin. Osa katalysoi entsymaattisia modifikointeja proteiineihin, osa inaktivoi ribosomeja ja osa muokkaa solujen signaalinvaihtoa tai kalvoja. Esimerkkejä ovat botuliinitoksiini ja tetanustoksiini, jotka estävät hermosolujen välittäjäaineiden vapautumisen leikkaamalla SNARE-proteiineja; difteriitoksiini inaktivoi elongation factor-2:n ja pysäyttää proteiinisynteesin; ricin depurinoi rRNA:ta ja estää ribosomeja; alfa-amanitiini estää RNA-polymeraasin II:n, jolloin mRNA-synteesi pysähtyy.

Proteiinitoksiineja luokitellaan muun muassa kohteen, mekanismin ja alkuperän mukaan. Tyypillisiä ryhmiä ovat neurotoksiinit, solutoksiinit ja enterotoksiinit; mekanismit voivat olla entsymaattisia tai huokostoksiineja; lähteitä bakteereista, kasveista, sienistä tai eläimistä.

Käyttö ja tutkimus: Lääketieteessä pieninä annoksina proteiinitoksiineja hyödynnetään muun muassa sairauksien hoitoon ja kosmeettisiin tarkoituksiin. Tutkimuksessa niitä käytetään solujen prosessien tutkimiseen, ja niistä kehitetään kohdennettuja immunotoksiineja syövän hoitoon.

Turvallisuus: Tällaisten toksien käsittely vaatii asianmukaisia tiloja, koulutusta ja valvontaa. Niiden tutkimus ja tuotto ovat voimakkaasti säädeltyjä kansallisilla ja kansainvälisillä säädöksillä.