proteiinipitoisuusmittauksista

Proteiinipitoisuusmittaukset ovat menetelmiä, joilla määritetään proteiinien määrä tietyssä näytteessä. Näitä mittauksia käytetään laajalti eri aloilla, kuten elintarviketeollisuudessa, biokemiassa ja kliinisessä diagnostiikassa. Proteiinien pitoisuuden tunteminen on tärkeää esimerkiksi elintarvikkeiden laadunvalvonnassa, lääketutkimuksessa ja urheiluravitsemuksessa.

Yleisimpiä proteiinipitoisuusmittausmenetelmiä ovat esimerkiksi biurettimenetelmä, Bradford-menetelmä ja Lowry-menetelmä. Biurettimenetelmä perustuu proteiinien kykyyn reagoida kupari-ionien kanssa emäksisessä liuoksessa muodostaen violetin värin, jonka intensiteetti on suoraan verrannollinen proteiinipitoisuuteen. Bradford-menetelmä hyödyntää Coomassie Brilliant Blue G-250 -väriainetta, joka sitoutuu proteiineihin ja muuttaa väriään proteiinin määrän mukaan. Lowry-menetelmä puolestaan on herkempi menetelmä, joka perustuu proteiinien reaktioon Nesslerin reagenssin kanssa.

Lisäksi voidaan käyttää fysikaalisia menetelmiä, kuten UV-absorbanssimittausta 280 nanometrin aallonpituudella, joka hyödyntää proteiinien sisältämien aromaattisten aminohappojen (tyrosiini ja tryptofaani) kykyä absorboida UV-valoa. Kromatografiset menetelmät ja massaspektrometria tarjoavat myös tarkkoja tapoja proteiinipitoisuuksien määrittämiseen ja proteiinien tunnistamiseen. Menetelmän valinta riippuu usein analysoitavan näytteen tyypistä, tarvittavasta tarkkuudesta ja käytettävissä olevista resursseista.