primaaritiedonkeruu

Primaaritiedonkeruu viittaa tiedon suoraan lähteestä, eli tutkijan tai organisaation keräämistä aineistoa, jota ei ole toisin tuotu tai muuansuunnattu. Metodina se on tärkeä tietolähde tieteellisessä tutkimuksessa, markkinatutkimuksessa ja päätöksenteossa, kun halutaan tarkasti hallita sovellettavia mittausmenetelmiä ja koetta arvokkaan tietotyyppialan.

Perustoiminnot jakautuvat useisiin menetelmiin. Kyselyt ovat laajasti käytettyjä, soveltuvat kokonehkäisenä tarkasteluun ja ne voidaan toteuttaa paperinä, verkossa tai puhelinkyselyt. Haastattelut, sekä strukturoidut että puhtaasti avoimet, tarjoavat syvällisempää yksilöllistä tietoa. havainnointi antaa suoraa näkymää käyttäytymiseen; kenttätutkimuksessa voidaan käyttää sekä valvojanaisatoja että harppauksia. Eksperimentaalisissa asetuksissa kontrolloidaan muuttujia, jotta voidaan päätellä syy-seuraus-suhteita. Ryhmätyöt, kuten keskittymäkeskustelut, tuottavat laajuuden lisäksi myös vuorovaikutteista tietoa.

Edut ovat tarkka kontrollointi, kohdennettu näytekoko ja mahdollisuus kerätä rikkaampaa, virallisempaa ja ajantasaista dataa. Haittapuoltenä on resurssien kulutus, mahdollinen otoskäsittelyvirhe, kyselyn tai haastattelun vääristynyt tulkinta sekä tietosuoja- ja eettiset rajoitukset. Saavutettavuuden ja luotettavuuden varmistamiseksi on tärkeää käyttää riittävää näytön kokoa, standardoituja mittausjärjestelmiä ja noudattaa asianmukaisia tietosuoja- ja eettisiä ohjeistuksia.