potentiaalilauseissa

Potentiaalilauseissa on kieliopillinen käsite, joka liittyy lauseisiin, joissa ilmaistaan mahdollisuutta, epävarmuutta tai hypoteettista tilaa. Suomen kielessä potentiaalin moodi on historiallisesti tunnistettu osa systeemia, mutta nykykielessä sen käyttö on harvinaista ja pääosin kirjallinen tai opetusnäkökulma. Vertailevasti potentiaalin merkityksiä välittävät usein modaaliset verbit kuten voisi, saattaa tai voi, sekä joitakin rakenteellisia vaihtoehtoja, joilla ilmaistaan epävarmuutta tai mahdollisuutta.

Käyttö ja funktiot voidaan tiivistää seuraavasti: potentiaalilauseet ilmaisevat, mitä voisi tapahtua tai olla totta under tietyt olosuhteet. Ne voivat esiintyä sekä päälauseissa että alilauseissa, ja ne voivat pehmentää tai hedgeröityä väittämää siten, että puhuja ei sitoudu välittämään varmaa totuutta. Potentiaalin merkitys on lähempänä englannin could/might-tyyppistä nyanssia kuin suoraa toteutumisen väittämää.

Muodon kannalta potentiaalin morfo-merkinnät ovat historiallisia tai kirjallisia. Nykyisessä arkipäivän kielessä potentiaalin funzione välittäminen tapahtuu usein modaalien verbien kautta, eikä erillistä, nykymuotoista potentiaalimuotoa käytetä yleisesti. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi mahdollisuutta ilmaistaan usein sanallisesti: “se voisi olla totta” tai “hän saattaa tulla.”

Historian ja opetusnäkökulma: potentiaalin käsite on syntynyt kielitieteellisissä tutkimuksissa ja suomen perinteisissä kieliopiissa. Se näkyy lähinnä kirjallisissa esimerkkeissä ja kieliopillisten kurssien yhteydessä. Lisätietoja saa esimerkiksi suomalaisista kielioppaista sekä Potentiaalin moodiin liittyvistä artikkeleista.

Katso myös: potentiaalin moodi, modaaliset verbit, suomen kielioppi.