populaatiotutkimus

Populaatiotutkimus on tutkimusala, joka käsittelee ihmispopulaation määrää, rakennetta ja liikkumista sekä näihin vaikuttavia tekijöitä. Keskeisiä muuttujia ovat syntyvyys, kuolleisuus, muuttoliike sekä ikä- ja sukupuolijakauma sekä koulutustausta. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää väestön kehityksen vaikutuksia yhteiskunnan rakenteisiin, kuten terveyteen, talouteen ja palveluihin.

Menetelmällisesti populaatiotutkimus yhdistää tilastotieteen, demografian ja sosiologian lähestymistapoja. Tärkeimpiä aineistoja ovat väestölaskennat, syntyneet ja kuolleisuustilastot, väestörekisterit sekä erilaiset kysely- ja seurantatutkimukset. Mallintaminen ja ennustaminen sekä migraatio- ja ikääntymismallit tuottavat skenaarioita ja arviota tulevasta kehityksestä.

Datat ovat usein rekisteripohjaisia tai kyselyperusteisia. Kansallisilta lähteiltä käytetään väestötietoja ja tilastokeskusten väestötilastoja; kansainväliset tietokannat, kuten Eurostat ja YK:n tilastot, mahdollistavat vertailut. Mikrotason aineistot voivat olla yksilötasoisia rekisteridatoja, kun taas makrotasolla tarkastellaan kokonaisten alueiden ja ikäjoukkojen kehitystä.

Alalajeja ovat esimerkiksi syntyvyystutkimus, kuolleisuustutkimus, perhedemografia, muuttoliiketutkimus sekä väestön terveys ja ikääntyminen. Tutkimus tukee päätöksentekoa muun muassa palveluiden suunnittelussa, terveydenhuollon ja koulutuksen resursoinnissa sekä työmarkkinoiden ja eläkepolitiikan valmistelussa.

Historia ulottuu demografian varhaisiin juurihin 1600–1700-luvuilla, Grauntin, Queteletin ja Lexiksen työn kautta. Nykyaikainen populaatiotutkimus hyödyntää rekisteriaineistoja ja kvantitatiivisia menetelmiä väestön kehityksen ennustamiseen ja yhteiskunnallisten ilmiöiden ymmärtämiseen.