polymerisoinnissa

Polymerisointi on kemiallinen reaktio tai reaktiosarja, jossa pienet monomeerit liittyvät toisiinsa muodostaen suuria polymeeriketjuja. Prosessista muodostuu polymeerimolekyylejä, joiden ominaisuudet määräytyvät sekä monomeerien että reaktiomekanismin mukaan. Polymerisointia voidaan kuvata kahdella pääkategorialla: additiopolimerisaatio ja kondensaatiopolimerisaatio. Additiopolimerisaatiossa monomeerit liittyvät toisiinsa ilman sivujäämiä, ja reaktiossa ei yleensä muodostu muuta yhdisettä kuin mahdollisesti lämpöä. Kondensaatiopolimerisaatiossa puolestaan poistuu pienmolekyyline elin, kuten vesi tai metanolia, ja samalla muodostuu uusi polymeeriketju.

Additiopolimerisaation alalajeja ovat vapaiden radikaalien, kationinen, anioninen sekä koordinaatio- ja metallo-koordinaatiopolimerisaatiot. Näissä mekanismeissa reagoivat keskukset voivat olla radikaaleja, positiyaitoja tai katalysaattoreita, ja niitä käytetään esimerkiksi kohdassa syntyvissä muovien, kuten polyvinyylikloridin ja polypropeenin, valmistuksessa. Kondensaatiopolimerisaatiossa toisiinsa liittyvät monomeerit voivat muodostaa polymeerin lisäksi pienmolekyylin poistuvan veden tai muun sivuvaikutuksen kautta, mikä mahdollistaa polyesterien, polyamidien ja hiilikudosten kaltaisten aineiden syntymisen.

Ominaisuudet, kuten molekyylipaino, molekyylipainon jakauma ja taktiisuus, vaikuttavat voimakkaasti polymerin mekaanisiin ja lämpöominaisuuksiin. Polymerit voivat olla lineaaria, haaroittunutta tai risteyttynyt, mikä muuttaa sulamispistettä, joustavuutta ja kestävyyttä. Polymerisointiprosessit ovat keskeisiä teollisesti, ja niihin liittyvät ympäristötekijät, kierrätysmahdollisuudet sekä loppukäyttöön liittyvät kestävyyysnäkökohdat ovat huomion kohteina tuotannossa.

---