polyeteeneistä

Polyeteenit ovat polyolefiinien suurin ja yleisimmin käytetty muoviryhmä. Niiden perusyksikkö on etyleenin (-CH2-CH2-), ja ne voivat olla lineaarisia tai haarautuneita. Polyeteenit ovat termoplastisia muoveja, joilla on hyvä kemikaalikesto, matala vedenimeytyminen ja hyvä sähkön eristävyys. Ominaisuudet vaihtelevat tiheyden ja ketjujen rakenteen mukaan.

Polyeteenit syntyvät etyleenin polymeroinnilla. LDPE tuotetaan yleensä korkeapaineessa radikaalipolymeroinnissa; HDPE ja MDPE sekä LLDPE valmistetaan alhaisen paineen katalyttisissä prosesseissa, kuten Ziegler–Natta- tai metallocene-katalyyttejen avulla. UHMWPE koostuu erittäin pitkistä ketjuista ja sillä on poikkeuksellisen korkea kulutuskestävyys.

Yleisimmät tyypit ovat LDPE, MDPE, HDPE, LLDPE sekä UHMWPE. LDPEä käytetään pakkauskalvoissa ja muovipusseissa; MDPE ja HDPE vahvina rakenteina, putkistoissa ja säiliöissä; LLDPE pakkauskalvoissa ja joustavissa osissa; UHMWPE erittäin kulutusta kestävissä osissa ja laitteissa.

Kierrätys ja ympäristö: Polyeteenit voidaan kierrättää mekaanisesti uudelleenkäyttöön, ja kemialliset kierrätysmenetelmät ovat kehittymässä. Ne eivät ole biologisesti hajoavia, ja jätteen hallinta sekä kierrätyksen tehokkuus vaikuttavat niiden ympäristövaikutuksiin.

Historia: Polyeteenin kehitys alkoi 1930-luvulla ICI:llä; kaupallinen tuotanto ja laajentuminen myöhemmin tekivät siitä maailmanlaajuisesti tärkeän muovimateriaalin.