polarisaatioista

Polarisaatio tarkoittaa fysiikassa ja optiikassa valon tai muun sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuden suuntautumista tiettyyn tasoon. Valo koostuu sähkömagneettisista aalloista, joissa sähkökentän suunta vaihtelee jatkuvasti. Jos näitä suuntia ei ole tasapainossa, valo on polarisoitunutta. Esimerkiksi luonnossa syntyvä valo, kuten auringonvalossa, on epäpolarisoitunutta, koska sähkökentän suunta vaihtelee kaikissa mahdollisissa tasoissa.

Polarisaatio voi tapahtua luonnollisesti tai keinotekoisesti. Luonnollista polarisaatiota esiintyy esimerkiksi taivaan valossa, kun valo heijastuu ilmakehässä tai kulkee läpi kiteisissä rakenteissa, kuten kaliumdihydrogenifosfaattikiteissä. Keinotekoista polarisaatiota voidaan saavuttaa polarisaattoreilla, jotka rajoittavat valon sähkökentän suunnan tiettyyn tasoon. Tällaisia polarisaattoreita käytetään muun muassa aurinkolasien, digitaalisten kamerien ja LCD-näyttöjen valmistuksessa.

Polarisaatio on tärkeä ilmiö myös optiikassa ja tekniikassa. Se mahdollistaa esimerkiksi polarisaatiofilternäyttöjen käyttöä, joissa valon polarisaatio muuttuu näytön aktivoidessa tai sammuttamalla. Lisäksi polarisaatio on keskeinen käsite polarisaatiotutkimuksessa, jossa tutkitaan valon tai muun säteilyn polarisaation vaikutuksia eri materiaaleissa ja olosuhteissa. Polarisaatio voi myös auttaa erottamaan erilaisia signaaleja, kuten satelliittikommunikaatiossa tai radioastronomiassa.