polarisaattoreilla

Polarisaattoreilla tarkoitetaan optisia komponentteja, jotka vaikuttavat valon polarisaatiotilaan. Ne päästävät läpi vain tietyn polarisaation suunnan tai muokkaavat linjojen suhteita, jolloin läpäisevän valon ominaisuudet muuttuvat. Yleisimmät teoriapohjat perustuvat Malus’n lakiin, jonka mukaan lineaarisesti polarisoidun valon läpäisyintensiteetti riippuu kulmasta polarisaattorin läpäisyakselin suhteen.

Tyypit ja toiminta. Lineaariset polarisaattorit päästävät läpi vain yhden kirkkauskomponentin, jolloin valo on sen jälkeen linearisoitua. Kierrepolarisaattorit eli kierros- tai pyöreäpolarisaattorit koostuvat lineaarisesta polarisaattorista ja kahdesta perusvaihtoehdosta: vaihe- eli kvarttiaalilevy, jonka kautta läpäistynyt valo muuttuu kierteiseksi polarisaatiotilaksi, jolloin järjestelmä tuottaa kierrosterapian. Pyöreäpolarisaattorin avulla kameran automaattinen tarkennus ja mittaukset säilyvät, kun käytetään suljettujen linjojen yhteydessä.

Rakenteesta ja materiaaleista. Perinteiset polarisaattorit voivat olla dichroic-kerroksia tai asetelmia, joita on aseteltu kerroksittain aihioiksi. Esimerkiksi polaroid-tyypin linssit koostuvat järjestetyistä polymeeriyhdisteistä, joita on gravity- tai elektroni-virtojen linjauksella. Kierrepolarisaattorit käyttävät lisäksi kvartsipohjaista vaiheviileää litteää levyä.

Sovellukset. Käytännön sovelluksia ovat valokuvauksen hallittu heijastus, veden, lasin ja kasvillisuuden värien kyllästyksen parantaminen sekä skannerien ja LCD-ruutujen polarisoinnin hallinta. Tutkijoiden keskuudessa polarisaattoreita käytetään polarisometriassa, ellipsometrian mittauksissa sekä epälineaarisen optiikan tutkimuksissa.

Rajoitteet. Polarisaattorit vähentävät kokonaisvalon määrää ja niiden läpäisyvalikoima sekä hyödyntöt ovat aallonpituus- ja lämpötilariippuvaisia. Ristikkäisesti oikea suunta, huolellinen kiinnitys ja vääränlaiset polarisoinnit voivat heikentää mittaustarkkuutta.