poimintamenetelmiä

Poimintamenetelmät, eli otannan menetelmät, ovat tutkimusmenetelmiä, joissa valitaan otos populaatiosta tarkoituksena arvioida sen ominaisuuksia. Hyvin suunniteltu otanta tuottaa tuloksia, joita voidaan yleistää kyseiseen populaatioon.

Otokat jaotellaan pääasiassa kahteen ryhmään: satunnaisotantaan ja ei-satunnaisotantaan. Satunnaisotannassa jokaisella populaation jäsenellä on tunnettu todennäköisyys tulla valituksi, mikä lisää tulosten yleistettävyyttä. Ei-satunnaisotannassa otanta rakentuu ei-todennäköisyyksiin perustuen.

Esimerkkejä satunnaisotannan menetelmistä ovat yksinkertainen satunnaisotanta, systemaattinen otanta, kerroksittainen otanta ja klusteriotanta sekä monivaiheinen otanta. Näissä menetelmissä otoksen muodostamiseen liittyy todennäköisyyksiä tai useita tasoja, joiden avulla voidaan hallita edustavuutta.

Ei-satunnaisotantamenetelmiin kuuluvat esimerkiksi käytännöllinen otanta, tarkoituksellinen (tarkoituksellinen) otanta ja lumipallo-otanta. Näiden menetelmien etuja ovat nopeus ja kustannukset, mutta niissä voi olla suurempi systemaattisen virheen ja edustavuuden puutteen riski.

Otoksen koko ja suunnittelu vaikuttavat tulosten tarkkuuteen ja luotettavuuteen. Tilastollinen voima, virheen arviointi sekä mahdolliset vääristymiä aiheuttavat seikat on huomioitava suunnitteluvaiheessa.

Poimintamenetelmät ovat keskeisiä useissa tutkimusalueissa, kuten epidemiologiassa, markkinatutkimuksessa, yhteiskuntatieteissä ja ympäristötutkimuksessa. Eettiset näkökohdat, kuten suostumus, vapaaehtoisuus ja yksityisyyden suoja, on huomioitava kaikissa otannankäytännöissä.