poikkileikkaustutkimukset

Poikkileikkaustutkimukset ovat havainnointitutkimuksia, joissa tietoa kerätään yhdellä hetkellä tai lyhyellä ajanjaksolla. Niiden tarkoituksena on kuvata esiintyvyyksiä ja tilastoja sekä arvioida mahdollisia yhteyksiä tekijöiden ja terveyden tilan välillä väestössä.

Suunnittelu perustuu kohdeväestön tai otannan määrittelyyn; tiedonkeruu voidaan toteuttaa kyselyillä, haastatteluilla, fyysisillä mittauksilla sekä rekisteritietojen yhdistämisellä. Poikkileikkaustutkimuksissa mitataan sekä altisteita että terveyden tilaa samanaikaisesti. Tämä mahdollistaa prevalenssin estimoinnin mutta ei osoita ajallista järjestystä.

Analyyttisesti voidaan tarkastella prevalenssieroja ja yhteyksiä käyttämällä prevalenssikertoja (PR) tai odds-suhteita (OR); usein käytetään logistista regressiota tai Poisson-mallia. On korostettava, että korrelaatio ei osoita syy-seuraussuhdetta, ja tulokset voivat heijastaa sekoittuvia tekijöitä sekä mittausvirheitä.

Poikkileikkaustutkimusten vahvuuksiin kuuluu nopeus, kustannustehokkuus ja mahdollisuus tuottaa kuvan väestön tilasta sekä tarjota hypoteeseja. Rajoitteisiin kuuluu puuttuva temporality, mahdolliset valikoitumis- ja mittausvirheet sekä se, että syy-seuraussuhteita ei voi varmuudella todistaa. Ulkoinen yleistettävyys riippuu otannan edustavuudesta.

Sovellukset: terveys- ja kansanterveystutkimuksissa, suunnittelussa ja terveydentilan seurannassa. Ne ovat hyödyllisiä terveystila- ja riskitekijäasettelujen kartoituksessa sekä sosiodemografisten tekijöiden vaikutusten alustavassa arvioinnissa. Toistuvat poikkileikkaustutkimukset voivat seurata muutoksia ajan yli, jolloin voidaan tarkastella populaation tilan kehitystä. Esimerkkinä käytetään Kansallista terveys- ja hyvinvointitutkimusta (KTH) sekä vastaavat väestötason kartoitukset.