pneumokokkitauti

Pneumokokkitauti on pneumokokkipopulaation aiheuttama sairausryhmä, jonka etiologiana on Streptococcus pneumoniae. Sairaudet vaihtelevat lievistä yleissairauksista ja paikallisista infektioista keuhkoputkitulehduksiin ja otiittiin sekä sinuiittiin, aina invasiivisiin pneumokokkitautiin (IPD) kuten verenmyrkytykseen ja aivokalvontulehdukseen. IPD:t ovat harvinaisempia mutta vakavampia ja vaativat nopeaa hoitoa.

Tartunta riestuu pisara- ja kontakti-tartuntana, ja bakteerien kuljetusnasofarynxissa voi olla asypmtomaattinen. Yleensä riskiryhmiin kuuluvat pienet lapset, vanhukset sekä henkilöt, joilla on kroonisia sairauksia, immuunivajaus, tupakka- tai päihdekäyttö. Tauti voidaan esiintyä sekä yleisinä, lievinä tulehduksina (keuhkoputkiefektiivinen keuhkoputkipneumonia, otiitti media, sinuiitti) että monimutkaisempina epäytavina.

Oireet riippuvat taudin muodosta: keuhkokuumeessa tavataan kuumetta, yskää ja hengenahdistusta; otiitissa korvan kipua; sinuiitissa poskiontelo- tai kasvojen alueen paine- tai kipuja; meningiitissä päänsärkyä, niskan jäykkyyttä ja pahoinvointia; sepsissä voi ilmetä heikkoa verenkiertoa ja sekavuutta.

Diagnostiikka perustuu kliiniseen epäilyyn sekä bakteeriviljelyyn (veri, CSF, erite), PCR-tutkimuksiin ja joissain tapauksissa pneumokokkien antigeenitutkimuksiin.

Hoito toteutetaan antibioottien avulla paikallisten suositusten mukaan; invasivissa tapauksissa hoito aloitetaan nopeasti ja tehohoitoon siirtyminen voi olla tarpeen. Resistenssit ovat maailmanlaajuinen haaste, ja hoito perustuu paikallisiin antibiotikkisuosituksiin.

Ehkäisyssä keskeistä ovat pneumokokkikonjugoitut rokotteet (PCV, kuten PCV13, nykyisin tarjolla PCV15/PCV20) sekä aikuisille tarjottavat PPSV23-rokotteet riskiryhmiin. Rokotuksilla on todettu IPD:n sekä monien muiden pneumokokkitaudin muotojen ennaltaehkäisyä.

Pneumokokkitautien maailmanlaajuinen taakka on merkittävä erityisesti lapsilla ja iäkkäillä, ja antibioottiresistenssit korostavat ennaltaehkäisyn ja varhaisen hoidon merkitystä.