lievinä
Lievinä on suomen kielen adjektiivin lievä essiivinen monikkomuotoinen muoto. Se kuvaa tilaa tai ominaisuutta, joka on jonkun muun asian monikkomuodossa lievä, lempeä tai sallivampi. Että kyseessä on essiivinen muoto, ilmaisee tilan, joka ei ole pysyvä vaan tilapäinen tai rooliin liittyvä.
Kieliopillisesti lievä taipuu normaalisti: essiivi (mihin?) muodossa, ja monikossa tämä tuottaa muodon lievinä. Essiivi vastaa suoraa
Käyttöesimerkkejä ovat yleensä lauseet, joissa puhutaan tiloista, olosuhteista tai rooleista, joissa jotakin pidetään lempeänä tai sallivampana
- Neuvottelut on toteutettu lievinä olosuhteina.
Tällöin sanan merkitys korostuu verrattuna yksikkömuotoihin kuten lievänä (essiivin yksikkö) tai lieviä (partitiivi). Monikkomuotoinen lievinä voi
Lisätietoja sanasta lievä ja essiivin taivutusmuodoista löytyy suomen kielessä käytettävistä taivutusluetteloista sekä grammatiikan osista, joissa käsitellään
---