plasmamembraanissa

Plasmamembraanissa viittaa solun ulkokuoren molekyylitasoiseen rakenteeseen, jota ympäröi fosfolipidien muodostama kaksikerros. Päälipinnoissa ovat kolesteroli sekä proteiinit, jotka voivat olla integroituja kalvoon (transmembraaniproteiineja) tai kiinnittyneitä kalvon pinnalle (periferisia proteiineja). Kalvon proteiineilla on monia tehtäviä, kuten kuljetus, reseptori- ja signaalivasta, sekä entsymaattinen toiminta. Kalvon lipidien ja proteiinien koostumus määrittelee sen läpäisevyyden, nesteen kulun ja solun kyvyn reagoida ympäristöön.

Plasmamembraanissa tapahtuvat toiminnot ovat keskeisiä solun elämässä. Kalvon läpi tapahtuva aineiden kuljetus voi olla passiivista diffuusiota tai aktiivista kuljetusta kanavien ja kuljetusproteiinien avulla. Endo- ja eksosytoosi mahdollistavat materiaalin sisään- ja ulosvirtauksen sekä kalvon uusinnuksen. Reseptorit plasmamembraanissa vastaanottavat ulkoisia signaaleja ja käynnistävät sisäisiä signaalireittejä, jotka voivat ohjata solun toimintoja kuten aineenvaihduntaa, kasvua ja erilaistumista. Glykolipidit ja glykoproteiinit ulkopinnalla toimivat tunnistusmerkkeinä vuorovaikutuksissa muun muassa immuunijärjestelmän kanssa.

Kalvon ominaisuudet ovat dynaamisia: lipidiplatkat ja muut mikroalueet järjestävät signaali- ja kuljetusreittejä sekä vaikuttavat proteiinien paikantumiseen plasmamembraanissa. Endo-/exosytosiksen sekä kalvon kiertokulun kautta plasmamembraani uudistuu jatkuvasti. Tutkimuksessa plasmamembraanissa käytetään muun muassa immunofluoresenssiä, subcellulaarista fraktiointia ja live-kuvausta.