pitkäaikaissäilyvyyden

Pitkäaikaissäilyvyys on käsite, jolla tarkoitetaan tuotteen kykyä säilyttää sille asetetut laatu- ja turvallisuusominaisuudet pitkän ajan tietyissä säilytysolosuhteissa. Tutkittavien tuotteiden piiri kattaa elintarvikkeet, lääkkeet, kosmetiikan sekä teolliset aineet ja materiaalit. Näille tuotteille annetaan usein arvio säilyvyydestä, ja etikettiin voidaan liittää merkintöjä kuten parasta ennen -päiväyksiä tai viimeisen käyttöpäivän ohjeita käyttökelpoisuuden arvioimiseksi.

Pitkäaikaissäilyvyyteen vaikuttavat sekä tuotteen koostumus että säilytysolosuhteet. Keskeisiä tekijöitä ovat vesivoiaktiivisuus, pH, säilöntäaineet ja antioksidantit sekä kemialliset ja fysikaaliset muutokset. Pakkausratkaisut, kuten tyhjiöpakkaus tai ilmakehää hyödyntävät järjestelmät, sekä suojaus valolta, kosteudelta ja hapelta voivat merkittävästi pidentää säilyvyyttä. Mikrobinen vakaus ja kemiallinen degradaatio (hapettuminen, hydrolyysi, polymeroituminen) ovat keskeisiä syitä laadun heikkenemiseen.

Arviointi ja hallinta: Pitkäaikaissäilyvyyttä arvioidaan sekä reaaliaikaisilla että nopeutetuilla testeillä. Reaaliaikaisessa testauksessa tuotetta säilytetään määriteltyjä olosuhteita noudattaen ja seurataan laadun indikaattoreita kuten maku, haju, rakenne sekä mikrobiologista tilaa ja kemiallisia merkkia. Nopeutettu testi käyttää kohotettuja lämpötiloja ja muita stressitekijöitä, jolloin tuloksia mallinnetaan esimerkiksi Arrhenius-käyrän avulla. Näin voidaan antaa ohjeita etikettiin, varastointiin ja käsittelyyn.

Hallinta ja käytännöt: Pitkäaikaissäilyvyyden hallinta edellyttää asianmukaisia varastointiolosuhteita, FIFO- periaatteen noudattamista sekä täsmällistä jäljitettävyyttä sekä oikeaa etikettöä ja tiedon ajantasaisuutta. Tuotteen pakkauksella ja materiaalivalinnoilla sekä säilytystavoilla on suuri vaikutus tulevaan säilyvyyteen ja kokonaislaatuun.