pinoarkkitehtuurin

Pinoarkkitehtuuri viittaa arkkitehtuuriin, jossa laskenta ja tiedon siirtäminen perustuvat operandeina käytettävään pinoon. Ohjauksen ja suoritusten väliset riippuvuudet ratkaistaan pääasiassa pinon huipulla olevien arvojen avulla: käskyt suoritetaan push- ja pop-operaatioilla, ja usein operaatioiden syöte- ja tulosarvot ovat pinon päällä. Näin ohjelmat voidaan kääntää stack-koneiksi, joissa käskyt ovat usein postfix-muodossa.

Tyypillisiä piirteitä ovat rajallinen määrä rekistereitä ja suuri riippuvuus pinosta. Huipun arvoja voidaan kopioida tai siirtää eri tavoin käyttämällä käskyjä kuten dup (kopioi huipun), pop (poistaa huipun), swap (vaihtaa kahden huipun arvon) sekä rot (kiertää useamman arvon asemia). Pinoarkkitehtuuri voidaan toteuttaa sekä fyysisenä pino-ohjauslaitteistona että virtuaalisen pino-operaationa, kuten ohjelmointikielten runtimien ja virtuaalikoneiden yhteydessä.

Esimerkkejä toteutuksista ovat Java Virtual Machine ja muut stack-pohjaiset virtuaalikoneet, .NETin Common Intermediate Language sekä Forth- ja PostScript-tyyppiset ympäristöt. Historiallisesti stack-arkkitehtuureja on käytetty myös joissakin vanhemmissa prosessoreissa ja tietyissä erikoisjärjestelmissä, joissa pino soveltuu hyvin tulkintalähtöiseen laskentaan.

Edut ja haitat ovat kontekstisidonnaisia. Edut: helppo tukea korkean tason kielten runtimia ja pienempi rekisteriarkkitehtuuri. Haitat: modernien suorittimien tehokkaalle pipelining- ja spekulatiiviselle suoritukselle asetetut rajoitteet sekä optimoimisen haasteet suurissa, monimutkaisissa sovelluksissa. Pinoarkkitehtuuri kuuluu nykyisin enemmän virtuaalikoneiden ja erikoisprosessoreiden kuin yleisesti käytettyjen, rekisteripohjaisten suorittimien tapaan.