pinnoitukselle

Pinnoitus (pinnoittaminen) on prosessi, jossa alusta saa pinnalleen uuden kerroksen toista materiaalia. Pinnoitteen tarkoituksena on parantaa pintakerroksen ominaisuuksia, kuten kestävyyttä, korroosionkestävyyttä, kulutuksenkestävyyttä sekä sähkön- tai lämmönjohtavuutta, tai muuttaa ulkonäköä.

Yleisimmät pinnoitusmenetelmät ovat elektrolyyttinen pinnoitus ja elektroless-pinnoitus. Elektrolyyttisessä pinnoituksessa johtava alus toimii elektrodina ja liuoksessa olevat ionit tarttuvat sen pinnalle sähkövirran vaikutuksesta. Elektroless-pinnoituksessa kerros muodostuu kemiallisen reaktion kautta ilman ulkoista sähkövirtaa. Kuumasinkitys upottaa kappaleen sulaan sinkkiin tai sinkkiliuokseen, muodostaen kestävän suojakerroksen. Muita tekniikoita ovat PVD- ja CVD-pinnoitukset sekä mekaaniset pinnoitusmenetelmät, kuten ruiskutus ja lämpölevitys, joilla voidaan saavuttaa kovia ja tiiviitä pinnoitteita.

Pinnoitteita käytetään monissa materiaaleissa: metallipinnoitteina yleisimmät ovat nikkeli, kromi, sinkki, kupari sekä tina ja alumiini. Erikoispinnoitteita ovat esimerkiksi DLC (diamond-like carbon) sekä keramiikkapinnoitteet. Pinnoitteen valinta riippuu käyttökohteesta ja halutuista ominaisuuksista.

Sovellukset kattavat auto- ja konepajateollisuuden, elektroniikka- ja elektroniikkakomponentit sekä rakennus- ja kulutustavarateollisuuden. Pinnoitusprosessit suunnitellaan standardien mukaan, ja kerrospaksuus sekä kiinnittyminen varmistetaan paksuusmittauksilla sekä tarttuvuus- ja kulutustesteillä.