pimeydestä

Pimeys tarkoittaa tilaa, jossa näkyvä valo on vähäistä tai olematonta. Suomen kielen ilmauksessa pimeydestä voidaan puhua sekä fyysisenä ilmiönä että teemana, ja sanaa käytetään elatiivimuodossa kuten pimeydestä. Esimerkiksi fraaseissa “pimeydestä huolimatta” tai “pimeydestä johtuva” pimeys ilmaisee sekä alkuperää että aihetta.

Fysiikan ja luonnon näkökulmasta pimeys syntyy, kun Maata kiertävä pyörimisliike aiheuttaa auringon laskemisen horisontin alapuolelle. Pimeys riippuu sijainnista ja sääolosuhteista sekä valaistusoloista (valopäästö, pilvet). Maailmassa on käytössä ilmansuuntautuneita käsitteitä kuten sivilin, merenkulkijan ja astronomisen hämärän rajat, jotka kuvaavat minkä verran valoa on tunnin tai asteen kuluttua auringon asennon mukaan. Kaupungistuminen aiheuttaa valosaastetta, jolloin näennäinen pimeys vähenee.

Kulttuurisesti pimeydellä on monia merkityksiä. Esimerkiksi pohjoisilla alueilla, kuten Suomessa, pitkä talvi- tai kesäyön jakso (kaamos) vaikuttaa arkeen ja kulttuuriin. Pimeys voi lisätä entä viihdettä, mutta se voi myös vaikuttaa mielialaan ja uneen; valon puutetta on yhdistetty unihäiriöihin ja kaamosmasennukseen, jolle hoitomuotoja voivat olla valohoito ja ulkona liikkuminen.

Ekologiassa pimeys muokkaa eliöiden käyttäytymistä: monet eläimet ovat yö- tai häädäpisteisiä, ja valopolkujen muutos voi vaikuttaa ekosysteemeihin. Pimeyden kokemusta ja sen merkitystä pyritään myös säilyttämään ja hallitsemaan yhteiskunnassa tukemalla turvallisuutta, terveyttä sekä tähtitieteen harrastamista ja yöaikaisen taivaan näkemisen mahdollisuuksia.

---