pikkelysömör

Pikkelysömöri on krooninen, tulehduksellinen ihosairaus, jonka taustalla on autoimmuunimekanismi. Sairaudessa esiintyy punaisia, hyvin rajattuja laikkuja, joiden pinnalla on hopeanhohtoista hilsepintaa. Laikkuja esiintyy tavallisimmin päänahassa, kyynärpäissä, polvissa ja alaselässä, mutta ne voivat levitä koko iholle. Sairaus voi vaikuttaa myös kynsiin (kyynis- tai rengasmaiset muutokset) tai niveliin, jolloin puhutaan psoriatisesta niveltulehduksesta.

Taustalla on sekä perinnöllinen alttius että immuunijärjestelmän toiminnan häiriö. T-solujen aktivoituminen ja tulehdusvälittäjäaineet, kuten IL-17 ja IL-23, ovat keskeisessä asemassa. Ulkoiset laukaisijat, kuten streptokokkinfektio, stressi, ihotaitoksista koeurut (Koebner-ilmiö) sekä tietyt lääkkeet, voivat laukaista tai pahentaa oireita.

Diagnoosi perustuu kliinisiin löydöksiin ja potilaan historiaan. Joissain tapauksissa epätyypillisten muotojen tai niveloireiden vuoksi ihobiopsia voi olla hyödyllinen.

Hoito räätälöidään sairauden vakavuuden mukaan. Lievät tapaukset hoituvat usein paikallisilla aineilla, kuten kortikosteroidivoiteilla ja D-vitamiinin analogeilla (calcipotriini). Keskivaikeissa ja vaikeissa tapauksissa voidaan käyttää kombinaatioita paikallishoitoa ja valoterapiaa (kapea-alas UVB) tai systeemisiä hoitoja. Systeemisiä lääkehoitoja ovat esimerkiksi metotreksaatti, akitretini ja cyclosporiini. Biologiset lääkkeet, jotka kohdistuvat immuunireitteihin, ovat tukihoitona erityisesti vaikeissa tapauksissa: IL-17- ja IL-23-inhibiittorit sekä TNF-α-inhibiittorit. Psoriatista niveltulehdusta sairastavalla voi olla erityisiä hoitotarpeita niveltulehduksen hallintaan.

Pikkelysömöri on pitkäaikainen sairaus, joka vaikuttaa usein elämänlaatuun. Se esiintyy maapallolla noin 2–3 prosentilla väestöstä ja voi altistaa psoriattiseen niveltulehdukseen sekä lisätä joidenkin elintapasairauksien riskejä. Hoito tähtää oireiden hallintaan, ihon tulehduksen vähentämiseen ja elämänlaadun parantamiseen.