piirustuspintaa

Piirustuspinta tarkoittaa pintamateriaalia, jota piirustuksessa käytetään. Tavallisimpia ovat paperi, kartonki, kangas ja paneeli. Pinnan ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten lyijy, hiili, muste ja värit tarttuvat, kuinka paljon pigmentti imeytyy ja miten pinta reagoi kosteudelle sekä kulutukselle. Oikea piirustuspinta valitaan tekniikan, materiaalin ja halutun ilmaisun mukaan sekä säilyvyysnäkökulman perusteella.

Paperit ovat yleisimmät piirustuspinnat. Ne jaotellaan pintarakenteen mukaan: sileät (HP, hot-press), puolikarkeat (CP, cold-press) ja karkea (rough). Paino ilmoitetaan grammoina neliömetriä kohti (g/m2); suurempi paino antaa tukevamman pinnan ja paremman hallinnan. Vesiväri- ja akvarellipaperit ovat yleensä paksumpia (noin 300 g/m2 tai enemmän) ja suunniteltu veden kanssa käytettäviksi; ne voivat olla happivapaita säilyvyyden takaamiseksi. Paperin lastaus ja sidos vaikuttavat myös kosteudenhallintaan ja pitkän aikavälin kestävyyteen.

Kankaat ja paneelit ovat vaihtoehtoisia pintoja. Kanvaasi, yleensä pellavasta tai puuvillasta, on yleinen tuki öljy- ja akryylimaalauksille, ja sitä käytetään myös joissain piirustuksissa. Kanvaasi on usein primattu, jolloin pinta on tasaisempi ja tarttuvampi. Paneelit, kuten puupaneelit, tarjoavat jäykän ja suoraviivaisen alustan, jota käytetään erityisesti tarkkaan viivaan ja pienikokoisiin teoksiin.

Valinta riippuu tekniikasta: grafiittiin ja hiileyn sopivat usein sileämmät paperit, pastellit hyödyntävät karheampaa pintaa, muste- ja tussipiirroksissa tarvitaan tiiviitä pintoja, jotta muste pysyy kohdallaan. Vesiväreillä ja tusseilla työskentelevä tarvitsee paksun, hyvin imukykyisen paperin; akryyli- ja öljyteoksiin sopivat sekä kanvaasi että paneeli.

Säilytys ja hoito: piirustuspinnat tulisi säilyttää kuivassa, valolta suojatussa tilassa. Teokset on suojattava kosteudelta sekä mahdollisilta tahroilta ja mekaaniselta kulumiselta. Tarvittaessa pintoja voidaan hoitaa asianmukaisilla toimenpiteillä tai vaihtaa parempaan alustaan.