Vesiväri

Vesiväri on vesipohjainen maalaustekniikka, jossa pigmentit liukenevat veteen ja levitetään imukykyiselle paperille. Väri on usein läpikuultavaa, ja taiteilija rakentaa kuvan useilla kevyillä kerroksilla sekä hallitulla veden käytöllä. Vesivärimaalauksessa korostuvat valon vaikutus, ilman ja värin suhde sekä pehmeät siirtymät.

Historia: Vesiväri juontaa juurensa Kiinaan ja Japanin perinteisistä maalaustavoista. Eurooppalainen vesiväriyhdistelmä kehittyi 1700–1800-luvulla, ja tekniikan suosio kasvoi erityisesti brittiläisessä akvarellitaiteessa. Tunnettuja vesiväriartikäreja ovat J. M. W. Turner, John Constable ja Winslow Homer, jotka käyttivät tekniikan läpinäkyvyyttä ja valon käsittelyä.

Materiaalit: Vesiväriä varten käytetään vesipohjaisia pigmenttejä sekä vesiväri-paperia, yleensä 300 g/m² tai vahvempaa. Sideaineena on usein gum arabic. Tarvikkeisiin kuuluvat laadukkaat pensselit (kolinsky tai synteettiset), paletti ja vesisäiliö; maskausnauha tai masking fluid voi helpottaa alueita, jotka halutaan suojata.

Tekniikat: Märkä- märkä-tekniikka (wet-on-wet) antaa pehmeitä reunoja ja liukuja, kun taas märkä-kuiva-tekniikka mahdollistaa tarkemman hallinnan. Kerrostaminen, glacings ja varjostusten rakentaminen antavat syvyyttä. Värit säilyvät suurina määrin läpinäkyvinä, mikä antaa valo- ja tilavaikutelman.

Käyttö ja säilytys: Vesiväri soveltuu sekä harrastajille että ammattilaisille. Teokset tulisi säilyttää kuivina, valolta suojattuina ja valvomiselta sekä kosteudelta että mekaaniselta rasitukselta.

---