pienhiukkaspäästön

Pienhiukkaspäästö viittaa ihmisen toiminnasta tai luonnonilmiöistä ilmakehään vapautuviin hyvin pieniin kiinteisiin tai nestemäisiin hiukkasiin. Nämä hiukkaset ovat kooltaan tyypillisesti alle 10 mikrometriä, ja niiden pienimmät, alle 2,5 mikrometriä halkaisijaltaan olevat osat tunnetaan nimellä PM2.5. Pienhiukkasia voi syntyä monista eri lähteistä.

Keskeisiä antropogeenisia eli ihmisen aiheuttamia lähteitä ovat polttoprosessit, kuten fossiilisten polttoaineiden, kuten hiilen, öljyn ja maakaasun, polttaminen voimalaitoksissa, teollisuudessa ja liikenteessä. Myös puun poltto kotitalouksissa voi merkittävästi lisätä pienhiukkaspitoisuuksia, erityisesti talvella. Teollisuuden prosessit, rakentaminen ja maatalous tuottavat myös pienhiukkasia.

Luonnonlähteitä ovat muun muassa metsäpalot, tulivuorenpurkaukset, pölymyrskyt ja merisuolan haihtuminen merivedestä. Pienhiukkaset voivat muodostua myös ilmakehässä primääristen päästöjen, kuten rikkidioksidin ja typen oksidien, kemiallisten reaktioiden seurauksena.

Pienhiukkasilla on merkittäviä vaikutuksia ilmanlaatuun ja terveyteen. Pienimmät hiukkaset voivat tunkeutua syvälle hengityselimiin ja jopa verenkiertoon, aiheuttaen hengitystie- ja sydän- ja verisuonisairauksia. Lisäksi ne vaikuttavat ilmakehän optisiin ominaisuuksiin, kuten näkyvyyteen, ja osallistuvat ilmastonmuutokseen. Pienhiukkaspäästöjen vähentäminen on tärkeä osa ilmanlaadun parantamista ja kansanterveyden edistämistä.