perusviljelyn

Perusviljely on viljelymaan perusmuokkauksen kokonaisuus, jonka tavoitteena on valmistaa siemenpelto kylvöä varten. Se sisältää maaperän rikkomisen ja sekoittamisen, rikkakasvien hallinnan sekä kasvinjäännösten ja ravinteiden parempaa sekoittumista maaperään. Perusviljelyä tehdään yleensä satoa seuraavana kautena tai syksyllä, riippuen sääolosuhteista, maaperästä ja viljeltävästä kasvista.

Koska perusviljely kattaa koko maan muokkauksen, se tehdään ennen varsinaista kylvöä, jotta maa lämpenee ja kuivuu riittävästi sekä jotta siemenille muodostuu tasainen ja rakenteeltaan hyvä kylvöalusta. Työmenetelmät voivat koostua kyntöstä tai muusta perusmuokkaukseen tarkoitettusta koneistuksesta sekä lopuksi kevyt muokkaus, jolla maan pinta tasataan ja rikkakasvien siemenet hävitetään.

Syvyys vaihtelee yleisesti noin 20–25 cm, joissain tapauksissa syvempikin muokkaus on tarpeen tiivistyksen tai rikkakasvien juuriston vuoksi. Työkaluina käytetään yleensä kyntö- tai muuta muokkaukseen tarkoitettua koneistusta sekä viimeistelyyn kevyempiä laitteita, kuten pintaharja.

Perusviljelyn hyödyt ja haitat liittyvät maaperän rakenteen paranemiseen, veden ja ravinteiden läpäisevyyden lisäämiseen sekä kylvön helpottumiseen, mutta siihen voi liittyä maan eloperäisen aineksen vähenemistä, hiilen vapautumista ilmakehään sekä erosioherkkyyden lisääntymistä, erityisesti märillä ja kevyillä mailla. Siksi perusviljelyä käytetään usein kiertoviljelyssä ja osana konservatiivista maankäyttöä sekä muiden viljelymuotojen kanssa.