perustutkielissä

Perustutkielissä tarkoitetaan korkeakouluopintojen lopputyötä, jolla opiskelija osoittaa kykyään suunnitella ja toteuttaa itsenäistä tutkimus- tai kehittämistyö. Ne tehdään sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa (UAS) osana tutkinnon suorittamista. Aiheet voivat olla tieteellisiä tai käytäntöön liittyviä ja niitä voidaan lähestyä teoreettisesti tai käytännön sovellusten kautta. Työt arvioidaan opettajan tai ohjaajan ohjauksessa.

Perustutkielien yleinen rakenne sisältää yleensä tiivistelmän, johdanto-osan, taustaa tai kirjallisuuskatsauksen, tutkimus- tai kehittämismenetelmät, tulokset tai tuotokset sekä pohdinnan ja johtopäätökset. Lähteet ja luotettavuus ovat keskeisiä, ja kielen sekä muodon tarkkuus korostuu. Työssä voidaan käyttää monia aineisto- ja tutkimuslajeja, kuten kirjallisuuskatsausta, empiiristä tutkimusta, kuvailevaa analyysiä tai kehittämistyötä. Työn pituus ja muotoseikat määräytyvät oppilaitoksen ohjeiden mukaan.

Prosessi etenee yleensä suunnittelukeskustelulla, ohjauksen aikana laaditaan työ- tai tutkimussuunnitelma, ja työ etenee sovitulla aikataululla. Lopullinen arviointi tapahtuu opinnonvalvojan tai opinnäytetyöryhmän sekä mahdollisen ulkopuolisen tarkastajan toimesta. Työ tulee usein sisällöltään tarkastetuksi plagiaatintarkistuksella, ja mahdolliset korjaukset voivat olla osa hyväksymisprosessia. Joissakin oppilaitoksissa arvioluokitus noudattaa kiitettävä, hyvä, tyydyttävä ja huonosti.

Perustutkielillä on myös julkinen tai rajoitettu näkyvyys oppilaitoksen julkisissa arkistoissa tai tietokannoissa. Ne toimivat harjoituksena tutkimusmenetelmien sekä tieteellisen kirjoittamisen hallitsemiselle ja voivat tukea sekä akateemista uraa että ammatillista kehittymistä.