perusmittayksiköllä

Perusmittayksikkö tarkoittaa SI-järjestelmän perusyksikköä, joista muut mittayksiköt johdetaan. SI-järjestelmä käyttää seitsemää perusmittayksikköä: metre pituudelle, kilogramma massalle, sekunti ajalle, ampeeri sähkövirralle, kelvin lämpötilalle, mole ainemäärälle ja kandela valovoimalle. Näiden yksiköiden avulla voidaan määrittää kaikki muut mittayksiköt ja ilmestyvät suureet.

Kun quantity ilmaistaan perusmittayksiköillä, puhutaan usein sen ilmaisemisesta base unit -tasolla. Esimerkiksi nopeus voidaan kirjoittaa m s^-1 ja energia kg m^2 s^-2, eli suure voidaan esittää pelkistyneinä perusyksiköiden yhdistelminä tiukan dimensiometrisen analyysin avulla. Tämä lähestymistapa helpottaa ymmärtämään mittasuhteita ja yksiköiden välistä yhteyttä.

Perusmittayksiköiden määritelmät on kytketty vakaisiin luonnonvakioihin, mikä varmistaa mittausten pysyvyyden. Esimerkiksi metre määritellään valon nopeuden c avulla, sekunti cesium-133-atomin tietyllä rytmillä, ja muut perusmittayksiköt on määritelty siten, että ne pysyvät kunkin vakiotilan kanssa yhteensopivina. Näin kaikki muut yksiköt sekä johdetut suureet muodostuvat loogisesti perusmittayksiköistä.

Eri puolilta käytännössä suurin osa mittayksiköistä on johdettuja yksiköitä, kuten newton tai joule, jotka voidaan ilmaista pelkästään perusmittayksiköillä. Perusmittayksiköille ilmaiseminen auttaa kuitenkin dimensiomatriassa ja yksiköiden yhteensopivuudessa.

Lisäksi termiä käytetään usein kuvaamaan mittausten yksikköjärjestyksen vakiutta: perusmittayksiköiden käyttöönotto takaa, että kaikki luvut ovat yhteensopivia riippumatta mittausmenetelmistä.