perusasetelmasta

Perusasetelma tarkoittaa tarinan alkutilaa, jossa määritellään maailma, päähenkilö sekä tämän ongelma tai tavoite. Sillä on keskeinen rooli sekä kirjoittajan suunnittelussa että lukijan tai katsojan kokemuksessa. Perusasetelma antaa tarinalle suunnan ennen tapahtumien varsinaista kulkua ja luo katsojalle- tai lukijalle odotukset siitä, millaista jännitettä ja millaisia teemoja tarina voi sisältää.

Yleisiä komponentteja perusasetelmassa ovat päähenkilö sekä tämän tavallinen maailma, alkutilanne, jossa jokin häiriö tai muutos astuu kuvaan, sekä hahmon motivaatio ja tavoite. Lisäksi asetelmaa rakennetaan siten, että siihen liittyvät esteet ja konflikti asettavat tarinalle suunnan. Näiden elementtien yhteispeli määrittää tarinan mahdolliset kehityspolut ja jännitteet jo ennen varsinaisen juonen etenemistä.

Perusasetelma toimii sekä suunnittelun välineenä kirjoittajalle että orientaationa yleisölle: se auttaa hahmottamaan, millainen maailma on kyseessä, millaisia haasteita päähenkilö kohtaa ja millainen tunnelma tarinassa on. Asetelmaa voidaan käyttää monenlaisissa genreissä, kuten seikkailussa, rikos- ja mysteeritarinoissa sekä romansseissa, mutta perusperiaate on sama: maailma asetetaan, sankari asetellaan liikkeelle ja tarina saa alkusysäyksen.

Esimerkki klassisesta perusasetelmasta voisi olla sankari, joka elää tavallisessa maailmassa, kohtaa argumen­tin aiheuttavan häiriön ja päättää etsiä ratkaisun tai tavoitteen, jonka saavuttaminen muuttaa hänen tilannettaan. Tarinan edetessä asetelmaa voidaan laajentaa tai muuttaa, mutta sen tehtävänä on tarjota selkeä kehys ja alkujuonne.