perusöljyistä

Perusöljyt ovat voiteluaineiden pohja-aineita, jotka muodostavat suurimman osan öljyn massasta ja määrittävät sen viskositeetin sekä lämpötilan- ja hapettumiskestävyyden. Ne voivat olla mineraali- tai synteettisiä, ja niitä luokitellaan API-ryhmiin I–V sen mukaan niiden koostumuksesta ja jalostusprosessien vaativuudesta.

Mineraaliset perusöljyt kehittyvät raakaöljystä ja niitä jaetaan yleisesti Group I, II ja III -ryhmiin. Group I on perinteisesti vähemmän jalostettu ja niillä on heikompi puhdistus sekä lisäaineiden yhteensopivuus. Group II ja III ovat suuremman jalostusasteen öljyjä, jotka tarjoavat paremman oksidatiivisen kestävyyden ja laajemman lämpötilavaihteluvälin.

Synteettiset perusöljyt koostuvat PAO-öljyistä (Group IV) sekä esteriperusöljyistä ja muista erikoisöljyistä (Group V). PAO-öljyt ovat erittäin tasaisia viskositeetiltään ja niillä on laajempi käyttölämpötilaväli. Estereillä on usein erinomainen oksidatiivinen kestävyys sekä hyvä alhaisen lämpötilan virtaavuus ja lämpötilavaihteluissa näkyvä suorituskyky.

Ominaisuudet, kuten viskositeetti ja viskositeetin vaihtelu (VI), sekä hapettumisenkestävyys vaikuttavat merkittävästi sovelluksiin. Yhteensopivuus lisäaineiden kanssa sekä tiivistemateriaalien kanssa on tärkeää. Biopohjaiset esteriperusöljyt voivat tarjota parempaa biohajoavuutta, mutta valinnassa on huomioitava myös suorituskyky ja kustannukset.

Käyttökohteet kattavat moottoriöljyt, vaihteisto- ja hydrauliset öljyt sekä teollisuuslaitteiden voitelua. Valinta riippuu käyttökohteen vaatimuksista, ympäristörajoituksista ja kustannuksista; synthetiset PAO- ja esteröljyt tarjoavat usein parempia suorituskykyominaisuuksia kuin mineraaliperusöljyt.