peroksihapoissa

Peroksihapot, tai hydroperoksidit, ovat yhdisteitä joissa hydroperoksiryhmä -OOH on kiinnittynyt runkoon. Yleisimmät muodot ovat orgaaniset hydroperoksidit (kaava ROOH) sekä epäorgaaniset esimerkit kuten vetyperoksidi H2O2. Hydroperoksit voivat olla nestemäisiä tai kiinteitä ja niiden hajoaminen on usein voimakkaasti eksotermistä sekä herkän lämpötilan ja iskunkäynnistysten vaikutuksesta.

Ne muodostuvat pääasiassa autoksidoinnilla, kun happi reagoituu alkoholin tai muun orgaanisen ryhmän kanssa radikaalikäynnistyksessä. Biologisissa järjestelmissä lipidien rasvahapot voivat hapettua muodostaen lipidihydroperoksideja, jotka ovat tärkeitä signaali- ja vauriorakenteita soluissa. Globaali merkitys liittyy sekä oksidatiivisiin prosesseihin että kontrolloituihin reaktioihin, kuten synteihin ja polymerisaatioihin.

Reaktiivisuutensa vuoksi hydroperoksit toimivat vahvoina oksidantteina ja radikaalilähteinä. Hajoaminen voi tuottaa alkoksiradikaaleja RO• ja hydroksiradikaaleja OH•, mikä voi käynnistää ketjureaktioita, polymeerien polymerointia tai johtaa vaarallisiin hajoamistuotoksiin. Hajoamisprosessit voivat tapahtua lämpötilan nousun, pienten metallien (esim. Fe2+, Cu+) katalysoimina, mikä lisää räjähdys- ja räjähtämisriskiä.

Käytännössä hydroperoksidit ovat tärkeitä reagensseja ja aloittajia synteissä sekä polymerisaatiossa; tunnettuja esimerkkejä ovat tert-butyl hydroperoksidi (TBHP) ja cumene hydroperoksidi. Niitä käsitellään tiukasti turvallisuusnäkökohdista riippuen ja usein stabilointiainein sekä jäähdytettyinä. Biologisessa kontekstissa hydroperoksidit voivat olla osa oksidatiivista stressiä ja niitä voidaan neutraloida entsymaattisesti, esimerkiksi glutationiperoksidaasien toimesta.