peptidiyhdisteitä

Peptidiyhdisteet ovat yhdisteitä, joissa aminohappojen resiidut ovat liittyneet toisiinsa peptidisidoksella, joka on amidisidos. Näiden yhdisteiden perusrunko muodostuu kahdesta aminohaposta (dipeptidi) tai useammasta aminohapasta (tripeptidi, oligopeptidi, polypeptidi). Peptidiyhdisteet voivat esiintyä yksittäisinä molekyyleinä tai olla osa suurempia proteiineja.

Peptidiyhdisteet voidaan jakaa rakenteen ja pituuden perusteella. Dipeptidit ja tripeptidit ovat lyhyitä ketjuja, kun taas oligo- ja polypeptidit muodostavat pidempiä ketjuja. Peptidiketjut voivat olla lineaarisia tai joissain tapauksissa rengasmaisia. Sivuketjujen erilaiset kemialliset ominaisuudet määrittävät molekyylin käytöstä ja vuorovaikutuksia biologisissa prosesseissa.

Biologinen merkitys on keskeinen. Monet peptidiyhdisteet toimivat hormoneina, neuropeptideina tai reseptorien ligandeina, sekä osallistuvat entsymaattisiin reaktioihin ja solujen viestintään. Sekvenssi ja kolmen ulottuvuuden rakenne hissevät aktiivisuuden ja sitoutumisen spesifisyyden.

Syntetisoiminen tapahtuu sekä luonnossa että laboratorio-olosuhteissa. Biologinen koostaminen tapahtuu ribosomisesti translatiivisesti sekä mahdollisin post-translatoivaloiset modifikaatiot. Laboratoriossa yleinen menetelmä on kiinteän faasin peptisynteesi (SPPS), jossa aminohapot lisätään vaiheittain suojatun reseptorin kautta.

Ominaisuudet ja sovellukset vaihtelevat. Vesi on yleinen liuotin, mutta lipofiilisyys ja sähköinen varaus vaikuttavat stabiliteettiin ja bioaiheuttajiin. Peptidiyhdisteitä käytetään lääketieteessä ja tutkimuksessa; esimerkkejä ovat insuliini, oksitosiini ja vasopressiini sekä erilaisten peptidien terapeuttiset ja diagnostiset sovellukset. Haasteina ovat proteolyyttinen hajoaminen ja stabiilisuus, mikä on johtanut peptidomimeettien ja modifioitujen peptidien kehitykseen.