pehmentämisprosesseista

Pehmentämisprosessit viittaavat erilaisiin menetelmiin, joilla pyritään vähentämään veden kovuutta. Veden kovuus johtuu pääasiassa liuenneista mineraaleista, kuten kalsiumista ja magnesiumista. Pehmentämisprosessit poistavat tai vähentävät näiden mineraalien pitoisuutta vedessä. Yleisin pehmentämismenetelmä on ioninvaihto, jossa vesi johdetaan erityisen hartsikerroksen läpi. Hartsin natriumionit vaihtuvat veden kalsium- ja magnesiumioneihin, jolloin vesi pehmenee. Kun hartsi on kyllästynyt, se regeneroidaan suolaliuoksella.

Toinen pehmentämismenetelmä on saostus. Tässä menetelmässä lisätään limeä (kalsiumhydroksidia) tai soodaa (natriumkarbonaattia) veteen, mikä saa kalsium- ja magnesiumionit saostumaan kiinteässä muodossa. Saostuneet mineraalit voidaan sitten erottaa vedestä suodatuksella tai laskeutumisella. Kemiallinen pehmentäminen on tehokas tapa käsitellä suuria vesimääriä, mutta se vaatii kemikaalien lisäämistä ja sivutuotteiden asianmukaista käsittelyä.

Myös käänteisosmoosi on tehokas pehmentämismenetelmä. Siinä vesi pakotetaan puoliläpäisevän kalvon läpi, joka päästää veden molekyylit läpi, mutta estää liuenneiden mineraalien kulkeutumisen. Käänteisosmoosi poistaa tehokkaasti myös muita epäpuhtauksia vedestä, mutta se on usein energiaintensiivisempi kuin ioninvaihto tai saostus. Veden pehmentäminen on tärkeää monissa teollisissa sovelluksissa, kuten kattiloiden toiminnassa ja tekstiilien valmistuksessa, sekä kotitalouksissa, joissa se estää kalkkisaostumien muodostumista putkistoihin ja laitteisiin.