palkanlaskennasta

Palkanlaskennasta on yleistermi työnantajan suorittamalle palkkojen laskennalle sekä niihin liittyville vähennyksille ja maksuilla. Palkanlaskenta kattaa bruttotulot, lakisääteiset ja mahdolliset lisä- sekä korvaus- erät sekä lopullisen nettopalkan määrän. Se muodostuu sekä työntekijän että työnantajan maksami- nen sosiaaliturvamaksuista, veroista ja muista sivukulutuksista.

Keskeisiä elementtejä ovat työaika- ja tulotiedot, bruttopalkka, verokortin perusteella tehtävä ennakkoperintävero, sekä lakisääteiset vähennykset kuten työeläke- ja sairausvakuutusmaksut sekä työttömyysvakuutusmaksut. Lisäksi huomioidaan mahdolliset lisät, kuten ylityökorvaukset, matkakorvaukset tai verovapaat korvaukset. Palkanlaskenta tuot- taa lopulta palkkalaskelman, joka näyttää brutto-, vähennys- ja nettopalkan sekä mahdolliset lisät ja korvaukset.

Prosessi etenee usein seuraavasti: kerätään ajantasaiset työaika- ja tulotiedot, lasketaan bruttopalkka, sovelletaan verokortin mukaista ennakkoperintäveroa sekä muut lakisääteiset vähennykset, lasketaan nettopalkka ja laaditaan palkkalaskelma. Maksut tilitetään Verohallinnon sekä muiden viranomaisten suuntaan, ja tiedot raportoidaan asianmukaisiin järjestelmiin sekä tilinpäätös- ja kirjanpitoon. Palkanlaskenta voi toteutua manuaalisena tai käyttämällä palkanlaskentaohjelmistoa, joka helpottaa tiedon keruuta, laskentaa ja auditoitavuutta.

Lainsäädäntö ja sopimukset vaikuttavat palkanlaskentaan voimakkaasti: työsopimuslaki, työaikalaki sekä TES- tai kollektiiviset sopimukset, verolainsäädäntö ja työeläke- sekä sosiaaliturvajärjestelmät. Tiedon käsittely on luottamuksellista, ja rekisteröinti sekä arkistointi on rajattu ja säilytettävä tarvittavat määräajat.