paleontologiasta

Paleontologia on luonnontieteen ala, joka tutkii menneisyyden elämää fossiilien avulla. Se yhdistää geologian ja biologian näkökulmia ja kattaa sekä eläin‑ että kasvi‑ sekä mikrofossiilien tutkimuksen. Fossiilit sekä niiden esiintymiskonteksti antavat tietoa vanhoista elinympäristöistä, evoluution kiertokulmista, lajien suhteista sekä ilmastollisista olosuhteista menneisyydessä.

Menetelmät ja lähestymistavat: Paleontologian työ perustuu kenttätyöhön fossiilien löytämisessä, dokumentoinnissa ja määrityksessä sekä laboratoriotutkimukseen. Ajoitusmenetelmät ja aikakausien määrittäminen perustuvat relatiiviseen datingiin kerrostumien suhteellisten ikien perusteella sekä absoluuttiseen ajoitukseen radiometrisillä menetelmillä, kuten U-Pb ja C-14. Tutkimuksessa käytetään myös mikroskooppisia analyyseja sekä kuvantamistekniikoita ja stratigrafiaa eli kerrostumien järjestystä kuvaavaa tutkimusta.

Alalajit ja merkitys: Paleontologiaa jaotellaan usein paleozoologiaan (eläinfossiilit), paleobotaniaan (kasvifossiilit) sekä mikrofossiilisiin tutkimuksiin kuten foraminifereihin ja palynologiaan. Ichnologia tutkii jäljennöksiä ja jälkiä, kuten jalanjälkiä. Tutkimus valaisee evoluutiota, menneiden ekosysteemien toimintaa sekä ilmaston ja ympäristön historiaa. Nykytutkimuksilla on sovelluksia muun muassa ilmaston tutkimuksessa ja luonnonvarojen arvioinnissa.